Category: Novels

Mirdja: Romaani

Lehtori Kailon suuri sali oli tulvillaan ihmisiä. Kaikki puolueen terävimmät päät olivat kokoontuneet neuvottelemaan pian toimeenpantavan iltaman ohjelmasta. Puuhan etunenässä oli, kuten aina, lehtorin innokas rouva, joka tosiaankin hyvällä omallatunnolla olisi saattanut avata...

Chapters

1. Part 1

Lehtori Kailon suuri sali oli tulvillaan ihmisiä. Kaikki puolueen terävimmät päät olivat kokoontuneet neuvottelemaan pian toimeenpantavan iltaman ohjelmasta. Puuhan etunenässä o...

2. Part 2

Ja Mirdjan ajatukset alkoivat kiertää Rolfin ympärillä. Helpompi, helpompi oli kadottaa Eino kuin Rolf. Eikö rakkaus ollut luotukin vain kadotettavaksi, jotta se joka päivä vois...

3. Part 3

Mirdja heittäytyi vuoteelleen. Mutta hän ei saanut unta. Kaikki illan tapahtumat ja puheet tulivat hänen mieleensä. Hän muisti Einoa ja Rolfin sanoja: tuota hivuttavaa loistoa s...

4. Part 4

-- Se olisi vahinko. Mutta minä en nyt ota asiaa näin vakavalta kannalta. Niinkuin sanottu, olen minä siitä välittämättä ja koetan asettua sinun kannallesi. Merkiksi siitä, että...

5. Part 5

Mutta omantunnon puristuksiin jäi Mirdja, hautomaan hirveitä ajatuksia. Ei, itselleen ei hän rakastanut Selinää... ja kuitenkin tahtoi hän hänet säilyttää. Mitä tahtoi hän tästä...

6. Part 6

-- Mikä maailman nainen te olette, ja tänne pieneen kolkkaan eksynyt! puhui Torild kuumalla, pehmeällä äänellään. Teidän jälkeenne ei naismaailman sulo enää tuota minulle ylläty...

7. Part 7

Mutta tiedättekö, hyvät ihmiset, missä pöydässä sittenkin viihtyy se ainoa oikea vappu, se perintövappu? Ainoastaan siinä, mihin Rolf Tanne on istahtanut. Hän se yksin osaa kulk...

8. Part 8

-- Itseesi voit ainakin silloin olla tyytyväinen, sillä sinun kauneutesi on ainakin sitä kaikkein vaikeatajuisinta lajia taivaankannen alla. Jokainen piste sinun ruumiissasi kuv...

9. Part 9

Niin uskoo myös lähitienoon kansa, joka tietää kertoa hyvinkin satasen kummallista juttua tuosta hassakasta "Lumiukosta", jota nimeä Arnold Ast on saanut kantaa heidän keskuudes...

10. Part 10

Minä olen ollut näin pitkäpuheinen vain siksi, että sinulla olisi suuremmat edellytykset ymmärtää minua ja ennenkaikkea -- lasta. Sillä siinä lepää nyt minun painopisteeni, minu...

11. Part 11

Mitä jos tämä kansa, tämä suurien alkuperäisten tarpeiden käsissä taisteleva kansa, sittenkin oli jotakin Mirdjalle...? Mitä jos siinä sittenkin piili juuri se ehtymätön elämänv...

12. Part 12

Ukko luuli minun olleen sairaan, ja vaikka hän olikin pahastunut epäkohteliaisuudestani, oli tämä sentään verrattain onnellinen ratkaisu asialle. Mutta silloin valtasi minut äkk...

13. Part 13

Ei! huudahti hän sitten ylpeällä ja ylimielisellä hymyllä, mitä minä enää turhia pohdin! Koska sattuma nyt kerran on lahjoittanut minulle näin mainion roolin, tahdon minä sen my...

14. Part 14

Minä tuhatkertaisesti hullu! huudahtaa Mirdja itselleen. Enkö minä koskaan viisastu! Tuhat kertaa olen jo työntänyt luotani kaikki hyvien ihmisten kolmiyhteydet ja tuhat kertaa...

15. Part 15

-- Mirjda, Mirdja, kuule minua, tuo ei ole totuutta vielä tuokaan! Jos ei minulla olekaan ollut niin paljon ystäviä kuin sinulla ja jos en minä ole voinutkaan löytää personallis...

16. Part 16

Päivällä oli hän seisonut laiturilla ja silloin oli purjevene liitänyt hänen ohitseen, aivan läheltä. Ja veneessä oli istunut nuori ylioppilas ja hän oli katsonut Mirdjaan ja hy...

17. Part 17

Näin elävät he kaksi hermosairasta ja raskasta ihmistä alati samalla lailla päivästä päivään. Kiusaten ja kiusaantuen... Mutta kaikki on kotoisin Mirdjasta, sillä Mirdjaa kiusaa...

18. Part 18

-- Ja sinä et voinutkaan viedä minua pois itsestäni ja pois kaikesta siitä pimeästä ja matalasta ja valheellisesta, jota me vihasimme... Päinvastoin! Ennen oli se ainakin minull...

19. Part 19

Sillä Mirdjalla on vielä jälellä kaikki lapsuuden vanhat näyttelijätaipumukset. Yhä vielä huvittaa häntä leikkiä oman itsensä kera, pukeutua oman sielunsa hulluksi morsiameksi,...

20. Part 20

-- Entä sinä itse, Mirdja, mitä sinä teet nykyään, kun osaat kysyä kaikkea tätä?... Ennen sinä et koskaan kysynyt, mitä minä teen -- Mutta kenties kuuluu tämä kysymys nyt sinun...

21. Part 21

Aina hän vain teki tuota samaa, toisten työtä, ei omaansa milloinkaan. Millainen rahapäiväläisen raskas asento hänellä oli nytkin! Kurja, myötätuntoa herättävä hän oli! Lakastuk...

22. Part 22

He näkyivät viihtyvän niin hyvin yhdessä, Runar ja Norkko... Kaiket päivät olivat he yksissä, nauroivat ja puhelivat lakkaamatta. Runarkin oli aivan kuin nuortunut... Eikä heill...

23. Part 23

Ne johtavat hänen mieleensä alati harmaan, painostavan syyspäivän... Sumua, alakuloisuutta ilmassa, likaista lumisohjoa maassa... Pää alaspäin... Raskas askel -- Pim... pom -- H...