Mäenkylän maitomies: Romaani

"Vaikkapa menisi kauemmaksikin, ei kukaan kiellä" -- puhuja ei innoissaan huomaakaan kosketusta, voisihan kenties tässäkin jo jotakin alkaa, (vuokrapäivien kanssa tulisi toimeen...

Prillupin Tönu nostelee olkapäitään vetää suupielensä kieroon ja venyttelee miltei Kurun Jaanin tavoin puoleksi laulaen: "Niin, veli hopeat, eiköpähän ne joudu jollekulle, joka...

Hänen ympärillään leijuu nyt ihmeellinen hämäryys, ilmapiiri, mitä hän ei tunne. Hän taistelee salaa jonkun selittämättömän vieraan kanssa. Pohja hänen jalkojensa alla ei enää l...

He sanoivat aivan lyhyesti loppukohteliaisuudet toisilleen, sillä moision omistajien hautojen keskellä kierteli muuan neitonen itkettynein silmin alkaen lähetä Sutsu-muoria. Hau...

"Lehmistä? -- -- Muori, kuuletkos -- tämä luulee, että lehmistä!" Jaan hymyilee pytyn yli voikamariin päin, se hymy on omituisen hapahko niinkuin aina ja leveitten sileitten kas...

Hän alkoi astua nurkasta nurkkaan totuuteen päässeen ihmisen innolla, kädet housujentaskussa ja niska kenossa; tuulen liikutellessa joitakuita yksinäisiä haivenia hänen päälaell...

Kremer katsoi vilkaisten häntä silmiin, ja ikäänkuin olisi niistä saanut vastauksen, nousi hän tukevine ruumiineen vaivalloisesti tuolilta. Hitaasti ensin hierottuaan käsiään pa...

Se oli suurempi kuin toinen, ja Prillup, ehdittyään perille, astui sisään tarkastaakseen paikkaa. Väliin sattui nimittäin, että laajempien tilojen etsijöitä oli tullut liikaa ta...

Sen tuntea ja tunnustaa voi ainoastaan ihminen, joka vilpittömästi istui oikeutta itsensä kanssa ja asian ytimeen tahtoi tunkeutua, sillä luku oli kuningas Taavetista, Hitin mie...

"Älkää panko pahaksi, herra", -- Prillupin käsi hattuineen on jälleen niskassa -- "tahtoisin vielä sanoa, ettei meidän puoleltamme ole tehty mitään päätöstä, että koko homma on...

He seisoivat nyt kolmittain rivissä hänen edessään, nainen vatsa, poika ja tyttö selkä vasten aitaa, kaikilla nenät pystyssä. Hänen kysyessään vilkaisivat pienemmät suurempaan,...

Kun Mäenkylän maitomies syksyllä kuuli Vokan maitomieheltä uutisen, että entinen Kurun Jaan, hänen edeltäjänsä, oli ostanut tämän kotikunnasta maantien vierestä neljätuhantisen...

Niinä ehtoina oli Ulrik ryntäillään avatussa akkunassa, katseli, kuunteli, haistoi ja oli alakuloinen. Hänen paljas päälakensa paistoi kuutamossa kalpeana ja houkutteli öisiä le...

Tavallisesti noin kello yhdeksän aikaan haukottelee herraskartanon päärakennuksen uninen ulko-ovi ja päästää herran ulos, sillä juuri silloin, aamiaisen jälkeen, alkaa Ulrik von...

Mutta sen toisen piti ensimmäistä vähentää, ehkäpä sammuttaa. Siitä uudesta kuormasta piti korvattaman molemmat. Miten ja millä tavoin -- niin -- sitä ei tiennyt itsekään. Ei mu...