Jean-Christophe X Uusi työpäivä

Nykyään ei tuo pursi välittänyt ollenkaan tunnustella matkansa päämaalia; se kääntelehti päivän kaikkiin tuuliin. -- Olisi luullut, että sukupuolten välisiä entisiä tapoja uudis...

Mutta kun päivä ja hetki tuli, sai Christophe odottaa turhaan. Hän tunsi suurta pettymystä. Hän oli iloinnut aivan lapsellisesti siitä, että saisi nyt uudestaan nähdä Georges Je...

Christophe näki sieluja, joissa hehkui hiilinä vielä vuosisatoja vanhaa tulta. Vainajien tomun alla oli se säilynyt. Olisi luullut, että se liekki olisi sammunut Mazzinin silmie...

Tultuaan takaisin Parisiin hän teki rauhan entisen vihollisensa Lévy-Coeurin kanssa. Tuo mies oli kauan vainonnut häntä, vainonnut yhtä petollisesti kuin ilkeän lahjakkaastikin....

-- Menkää te keittämään teetä. Christophe toi huoneeseen vesipannun ja väkiviinakeittiön, ettei olisi hetkeksikään joutunut pois ystävänsä läheisyydestä. Grazia katseli syrjästä...

Olen kirjoittanut katoamaisillaan olevan sukupolven tragedian. Olen koettanut olla salaamatta sen paheita ja hyveitä, sen ahdistavaa raskasmielisyyttä, sen kaaosmaista ylpeyttä,...

Monenmoiset seikat erottivat heitä. Ikäero ei ollut niistä vähäpätöisin. Christophen kehitys läheni täyttä tietoisuutta ja täydellistä itsensä hillitsemistä. Emmanuel eli vielä...

Georges oli liian voimakas tyytyäkseen epäilykseen ja liian heikko luodakseen itselleen varmuutta; ja kuitenkin hän sitä varmuutta tahtoi. Hän kyseli sitä, rukoili, vaati sitä i...

Georges ei pitänyt muistissaan paljoakaan siitä, mitä Christophe hänelle puhui. Hänen tajuntansa oli melkoisen avoin Christophen ajatuksille; mutta ne ajatukset menivät toisesta...

"Ei silti, ettei monikin asia minua täällä kiusaisi. Olen tavannut vanhoja _Markkinatorin_ aikuisia tuttavia, jotka ennen muinoin herättivät minussa niin paljon pyhää vihaa. He...

Silloin kuului viereisestä huoneesta, jossa lapset nukkuivat, kuivaa, käheää ja nopeaa yskimistä. Grazia teristi korvaansa; siitä saakka kuin poika oli sairastunut, oli Grazia o...

Lionellon häijyys ei ollut vähentynyt. Vaikkei hän rakastanut ketään, ei hän sallinut kenenkään läheisistään rakastaa muita kuin häntä; kateudesta oli tullut hänen ainoa intohim...

Grazialla oli parhaillaan heräävä kevät liittolaisena. Horteeseen vaivuttava ilma kypsytteli kohdussaan lämmintä uutta elämää. Tuores nurmi hohti hopeanharmaiden öljypuiden juur...

"Kun hänen isänsä kuoli, joutivat Themis ja Justinianus häneltä nurkkaan. Hän alkoi säveltää, vaikkei hänellä ollut rohkeutta hommata itselleen tarvittavaa tekniikkaa. Tavaksi p...

He olivat päättäneet tavata toisensa loppupuolella syksyä Roomassa. Jollei Christophella olisi ollut toivoa nähdä Graziaa siellä, olisi tuo matka houkutellut häntä sangen vähän....

Christophe oleskeli Roomassa sangen vähän. Sen kaupungin vaikutus häneen oli liian väkevä: hän pelkäsi sitä. Saadakseen sellaisesta harmoniasta hyötyä täytyi hänen kuunnella sit...

Mutta ketähän tämä on... Mitä sanotte? Sanotteko, että tämä sävellys on Jean-Christophe Krafftia? Mitä joutavia! Tyhmyyksiä! Minäkö muka tuon tuntisin? Koskaan ei hän ole osannu...