Vuosisadan lapsen tunnustus

"Tiedätkö", sanoin, "että olemme jo kaiken kaikkiaan olleet yhdessä kuusi kuukautta? Meidän elämäntapaamme ei juuri voi sanoa iloiseksi. Sinä olet nuori, minä niinikään; jos sat...

Tällä tavoin lykätessäni päivästä päivään lähtöäni, menetin voimani ja uneni, ja vähitellen, huomaamattani katosi kaikki elämänhaluni. Istuessani pöytään, tunsin kuolettavaa kyl...

Päästäkseen sille kallionkielekkeelle, jolla istuimme, täytyi kulkea puoli peninkulmaa metsätietä, siis mennen tullen peninkulman matkan. Brigitte ei pelännyt väsymystä eikä yöt...

Kun Smith oli iltasin lähtenyt luotamme, istuimme ääneti tai puhuimme hänestä. En tiedä mikä uteliaisuus sai minut päivä päivältä Brigitteltä pyytämään uusia tietoja hänestä. Br...

Tuskani oli liian suuri. Nousin ja aloin uudelleen kävellä huoneessa. "Niin", jatkoin yksinpuheluani, "katsele häntä! Ajattele niitä, joita suru kalvaa ja jotka kantavat tuskans...

Puhuin hänelle usein kyllästyksestäni ihmisiä kohtaan ja siitä vastenmielisyydestä mitä tunsin ajatellessani että minun täytyisi uudelleen heittäytyä seuraelämään. Otin asiaksen...

Aamuisin vietin tuntikausia syventyneenä luonnon katseluun. Ikkunaini edessä oli syvä laakso, jonka keskellä oli kylä kirkontornineen. Kaikki oli siellä alhaalla köyhää ja hilja...

Mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä synkemmäksi kävi ympärilläni. Kun joskus nostin päätäni, näin jäätävän hymyn ja uteliaan katseen, joka teki minusta huomioita. Desgenais ei jä...

Äkkiarvaamatta alkaa Brigitte riutua, hän painaa päänsä alas eikä puhu mitään. Kun kysyn häneltä, onko hänellä tuskia, vastaa hän sammuneella äänellä kieltävästi: kun puhun häne...

On valitettavasti totta, että voimainkulutus, joka sisältyy kiroukseen, helpottaa liian täyttä sydäntä. Kun jumalankieltäjä ottaa kellon taskustaan ja pyytää Jumalaa tekemään ne...

"Sen takana on suuri arvoitus ja sinun täytyy, ystäväni, löytää sen avain. Hekkumasta voi sanoa, että se täyttää meidän elämämme hetkeksi, päiväksi, illaksi, mutta ei enää huome...

Rouva Pierson hoiteli kukkiaan samalla hellyydellä kuin lintujaan ja sairaita talonpoikiaan. Hän tahtoi että kaikilla oli hyvä hänen ympärillään, jokaisen piti saada vesipisaran...

Olin kirjoittanut rakastajattarelleni, etten tahtonut häntä enää tavata. Minä pidin sanani, mutta yöt kulutin kadun penkillä hänen akkunansa alla. Näin hänen valaistut ruutunsa,...

"Sivistys pyrkii hävittämään luonnon työn. Meidän kaupungissamme tulee tyttö, joka on luotu juoksemaan päiväpaisteessa, luotu ihailemaan alastomia urhoja kuin Spartan aikaan, va...

Ympärillämme alkoi melu kasvaa. Veri nousi päähän ja lasit kilisivät. Viini loi hehkuaan kalpeimmillekin poskille, ikäänkuin tahtoen estää häpeän punaa niille nousemasta. Syntyi...

Mercanson oli todella kertonut kylässä ja lähiseudun kartanoissa keskustelustani Dalens'ista ja niistä epäluuloistani, joita tahtomattani olin hänelle selvästi paljastanut. On t...

Olen sairastanut, vaikka olen vielä nuori, inhottavaa sielullista tautia, ja tahdon kertoa, mitä olen kolmen vuoden aikana kokenut. Jos yksin potisin tautiani, en puhuisi mitään...

"Brigitte, Brigitte!" huusin minä, "taivaan nimessä, älä puhu! Jumala on todistajani, etten ole syntynyt sellaisena kuin minut nyt näet. En ole ollut koskaan elämässäni petollin...

Kun Desgenais oli mennyt, valtasi minut niin pelottava kiihtymys, että jo päätin keinolla millä hyvänsä päättää päiväni. Ankaran sisällisen taistelun jälkeen voitti inho rakkaut...

"Niin. Kerroin sen olevan Stradellasta, kuullakseni mitä siitä pitäisit. Minulla ei koskaan ole tapana soittaa omia kappaleitani, mutta tahdoin kerran koettaa, ja sinä näet, ett...

Lukekoon ne, jotka eivät usko Kristukseen, näitä rivejä; minä en myöskään häneen uskonut. Ei ollut tapanani enemmän koulupoikana kuin täysi-ikäisenäkään käydä kirkossa; minun us...