Shenstonen rouva

"Minun naistuntemukseni", lausui Billy mahtipontisesta, "johtaa minut toivomaan, että hän lankeisi sen miehen syliin, joka rakastaisi häntä kyllin paljon saattaakseen itsensä al...

"Ei, ei", huusi Myra innokkaasti. "Ei siinä ole mitään nurinpäin. Jos kerran molemmat rakastavat, niin ei ole väliä sillä, kumpi antaa. Se jolla sattuu olemaan, lahjottaa toisel...

"Tietysti minä voin", sanoi Ronald hellästi. "Auto on portaiden edessä. Minä voin ennättää puoli kolmen junaan, jos kirjoitatte kirjeenne tuota pikaa. Rahamääräystä ei tarvita....

"Myra", sanoi hän, "sinä olet ehdottomasti oikeassa määritelmissäsi ja johdonmukainen johtopäätöksissäsi. Mutta sinun erehdyksesi on tämä. Sinä et tee mitään myönnytystä sellais...

"Olisi mahdotonta kiivetä tästä ylös kallion laelle. Kun tulin alas, oli minun suorastaan pudottauduttava kymmenen jalkaa. Näettehän että kallio ulkonee hiukan juuri yläpuolella...

Pian hän saapui paikalle missä kallio pistäytyi merta kohti, ja kiipeillen liukkaitten kivien yli, joitten lomissa kimaltelevissa lätäköissä tummanpunaiset merilevät huojuivat,...

"Teidän _täytyy_ ruveta pitkäksenne", sanoi Jim Airth purren hampaitaan yhteen. "Kas näin, odottakaa hetkinen. Siirtykää vähän ulommaksi. Älkää peljätkö. Minä pidän teistä kiinn...

Tohtori siirsi tuolinsa vastapäätä uunia, niin että hän saattoi katsella uuninreunuksen yläpuolella olevaa taulua ja samalla kääntyä vaivattomasti vasemmalla puolellaan istuvaan...

Sunnuntai-ilta, viimeinen jonka he viettivät Tregarthissa, saapui aivan liian pian. He menivät yhdessä pieneen kirkkoon, istuen yksinkertaisen kalastajaväen keskellä iltajumalan...

Shenstonen puiston suuret puut seisoivat alastomina ja paljaina, ojennellen pitkiä käsivarsiaan yli likomärän ruohikon. Koko luonto tuntui odottavan talven ensi lunta, joka peit...

"Kirous sinulle!" sanoi hän hampaittensa välistä, iskien nyrkkinsä uunin marmorireunustaa vastaan. "Kirous räjähdysaineillesi! Ja kirous keksinnöillesi! Ja kirous vielä kerran s...

"Rakas lady", sanoi tohtori, ja harvat ihmiset olivat milloinkaan kuulleet tuon syvän, lujan äänen olevan niin värisemäisillään, "en voinut estää teitä. Mutta te ette sanonut yh...

Niin; lady Ingleby oli tehnyt tuon päätöksensä täysin vilpittömällä mielellä. Ja kuitenkin pyöri tuosta hetkestä alkaen kaksi nimeä lakkaamatta hänen mielessään, seurassaan alin...

Hyvin hermostunut, valkeakasvoinen nuori mies istui vihreänahkaisessa nojatuolissa tohtori Brandin vastaanottohuoneessa. Hän oli näyttänyt sähkösanomaa ja murahdellut katkonaisi...

Tahdon tunnustaa heti, että tunnen tavatonta mielenkiintoa Jim Airthiin -- ja tämä tunnustus on kaunis ja jalomielinen teko minun puoleltani, sillä Jim Airthillä ei ole vähintäk...

"Niin, rakkaani. Oi, minä toivon että Murgatroydit ovat vielä täällä. Katsotaanpas vieraskirjaan. Aivan niin, kas tuossa! Siinä on heidän nimensä ja tulopäivänsä, mutta lähtöpäi...