Onnen unelma

"Taisto II:sen" näytelmäseura valmisti näytäntöiltamaa Hermannin työväenyhdistyksen talolla. Oli päätetty ottaa esitettäväksi kirjailija Ensio Arolan kolminäytöksinen "Tuulentup...

— Minun varsinkin täytyy pyytää anteeksi, että olen vaivannut, — lisäsi vieläkin kyyneleet silmissä Leeni Saares, luoden katseen Arolaan ja tarttuen neiti Hinnermon käteen. Ja k...

Siinä istuessaan oli Leeni juuri vaipunut mietteihinsä työväenyhdistyksen talolla sitä ennen sattuneen tapahtuman johdosta. "Pitikö siitä puhua äidille", — se oli ajatus, joka a...

Martta Hinnermolla oli todellakin kaunissointuinen, pikemmin lyyrillinen, kuin draamallinen sopraano, jota hän jo käytti aika taitavasti. Heikoin puoli oli hänellä sanojen lausu...

— Hyvä! — ratkaisi Aavikko asian kalpeana ja suuttumuksesta sähisten. Sitte hän meni pöydän luo, kulautti toisen liköörilasin kurkkuunsa ja soitti tarjuria. Tämän tultua sisään...

Siellä hänen oli tapa kauniina päivinä istua sillä lähellä Ullanlinnan kylpylaitosta olevalla mäentörmällä, jonka vain ajotie erottaa merenrannasta ja johon, pyöreän hiekkakentä...

"Minä lepäsin hänen povellaan. Poskeni paloivat ilmitulessa. Kieleni ei saanut sanoja esille. Eikä hänkään puhunut. Minä tunsin vain hänen huulensa polttavan huuliani ja hänen s...

Arola alkoi keskustelun rouva Savusen muutosta Orionin kadun varrelta hänen nykyiseen asuntoonsa ja yritti kosketella hänen miehensä kuolemaa, mutta huomasi rouva Savusen tahtov...

Odottamattoman paljon yleisöä kerääntyi vähitellen saliin ja molemmat parvet näyttivät olevan täynnä väkeä. Erään penkin alahalla salissa lavan puolella olivat kokonaan vallanne...

Ja tämä kaikki tapahtui juuri siihen aikaan, kun oli kysymyksessä astuminen taiteilijan uralle, suuri kaunis, ihanteellinen päämäärä kangastamassa, silmiä häikäisemässä tuolla k...

Arola ei ensin oikein ottanut tätä uskoakseen. Se tuntui hänestä melkein parjaukselta. Viimeisten viikkojen kuluessa oli hän koettanut tappaa kaikki tunteet povessaan, mutta sit...

Oli kaunis kuutamo-ilta, valoisa kuin päivä, lumi puhtoisen valkea ja tummarunkoisten puitten oksat jäätyneen härmän koristamat. Tähdet vilkuttivat viluisina, kateisina katselle...

— Minä en nyt sitte käsitä, miksi annoit häpeäsi näin pitkälle mennä, Leeni. Onhan muitakin ollut, jotka ovat samaan tilaan joutuneet ja ovat siitä kenenkään huomaamatta päässee...

Oli sitte sunnuntai-ilta. Väenvilinässä, jotenkin römsyisessä ilmassa ja katulyhtyjen untelosti valaistessa käytäviä, joihin ei suljetuista liikkeistäkään tullut valoa niinkuin...

Arola oli lopulta kovin hermostunut kävellessään tämän ajan katuja pitkin. Kotiaan hän ei kuitenkaan tahtonut mennä ennenkuin oli Leenin tavannut tahi saanut joitakin tietoja hä...