Kotkan tie

"Ihminen!" huudahti Nick hypähtäen ylös tuoliltaan. "Luuletko voivasi pelottaa minua? Kuuntele nyt mitä sanon ja paina mieleesi, etten minä rahtuakaan välitä siitä, miten suvait...

Nick'in silmät näyttivät ikäänkuin suurenevan ja Muriel luuli jo iskun osuneen. Hän ei ollut milloinkaan ennen nähnyt hänen silmissään sellaista ilmettä ja vaistomaisesti vältti...

"Älkää murehtiko noin katkerasti", sanoi hän. "Teillähän on ystäviä. Minä kyllä tiedän, miltä teistä tuntuu, sillä minullakin on ollut suuri suruni. Mutta se haihtuu vähitellen....

"On samantekevää, miten sinä olet kuvaillut asian, mutta totta on, ettet sinä silloin rakastanut häntä. Jos olisit sen tehnyt, olisit varmaan, kuten minäkin, ollut valmis uhraam...

Sitten suoristihe hän itsensä. Jotain oli tapahtunut, siitä hän oli aivan varma. Tuo kutsu kuului kuin avunpyynnöltä. Mitähän Muriel tahtoi? Nick tunsi olevansa rohkea ja voivan...

Intian laajalla tasangolla kävi kuumuus vähitellen sietämättömäksi. Eräänä iltana istui muuan mies kuistillaan paidanhihat ylös käärittyinä. Hän huokasi tuon tuostakin, kuin kuu...

Hänen mieleensä muistuivat Nick'in viime sanat. Nick oli sanonut, ettei kotka kahdesti iske saaliiseensa, mutta muulla tavoinhan ei hänen tulonsa kuitenkaan voinut tapahtua. Äkk...

Muriel oli iloinen kun kotiinlähdön aika tuli, sillä hän halusi kernaasti olla yksin. Bobbyn kertomus oli niin omituisella tavalla järkyttänyt hänen mieltään. Hän oli viime aiko...

Neuvo oli varsin hyvä ja hän totteli heti. Kun vaikein jännitys nyt oli ohitse, tunsi hän todella tarvitsevansa lepoa. Mennessään vuoteeseen tuumi hän itsekseen, olikohan Nick'i...

Mutta hän epäröi sentään. Voisiko hän, uskaltaisiko hän ottaa tuota askelta? Eiköhän taasen tulisi sellaisiakin hetkiä, jolloin hän inhoten työntäisi luotaan tuon miehen, joka t...

Tuskin oli minuutti kulunut, kun Nick Ratcliffen tasainen hengitys jo ilmasi hänen nukkuneen. Monta tuntia istui Muriel liikkumatta. Nick oli luottanut häneen tekemättä ainoatak...

Muriel luuli ensin hänen tarkotuksensa olevan siepata lasin käteensä, mutta seuraavana hetkenä ymmärsi hän, miten salakavalasti ja viekkaasti Nick oli häntä kohtaan käyttäytynyt...

Tohtori Jim Ratcliffen kodissa toivotettiin Nick yhtä iloisesti kuin sydämellisestikin tervetulleeksi. Lapset hyörivät hänen ympärillään ja molemmat velipuolet tervehtivät toisi...

Hänen olennossaan oli jotakin voimatonta ja pirstoutunutta. Huulet tuuheine, harmaine viiksineen liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut. Vihdoin ojensi hän haparoiden kätensä ja lö...

"Tiedän senkin", sanoi Nick pyöritellen hänen kättään edestakaisin nähdäkseen, miten rubiinit välähtelivät auringon paisteessa. "Sinä olit kuin pieni arka kaniini, joka pakenee...