Jean-Christophe IX Palava pensas

Christophe koetti saada hänen uskonnollisen pelkonsa valveille: silloin hän koskikin oikeaan kohtaan. Tuskin hän oli sen tehnyt, niin alkoi Anna voihkia, rukoilla häntä olemaan...

Ensin oli Christophe pitkät ajat äskeisestä taistelusta kiihtynyt; hän puhui paljon ja kovaäänisesti; hän kertoi tempovasti ja hyppäyksittäin, mitä oli nähnyt ja tehnyt; hän oli...

Sävel vaikeni. Oli aivan hiljaista... Anna oli laulaessaan nojannut kättänsä Christophen olkapäähän. He eivät uskaltaneet enää liikahtaakaan; ja he huomasivat vapisevansa. Yhtäk...

Christophe oli tyyni; hän oli täynnä lepoa. Oli jollakin tavoin ylpeä siitä, että oli sen saavuttanut. Ja pohjaltaan hän oli siitä alakuloinenkin. Hän ihmetteli tällaista hiljai...

Ja hän tiesi vieläkin paremmin kuin Christophe, että Braun saisi piankin kaikesta selvän. Annalla oli kuitenkin se hyvä puoli, että hän salasi tämän tietonsa Christophelta, joko...

Christophe ei tästä mitään huomannut. Kaikki oli hänestä samaa ja samaa. Hän kulki alinomaa huoneessaan edestakaisin. Tai käveli ulkosalla. Mahdotonta pysyä rauhassa. Sisäiset d...

Anna oli näyttänyt jo muutamia viikkoja sairaalta. Hänen kasvonsa olivat kelmentyneet ja niihin oli ilmestynyt syviä uurteita. Hän karttoi Christophen ja Braunin seuraa. Hän vie...

Poika ällistyi. Materialismi oli huomattavana osana isoisän uskontunnustuksessa; Emmanuel ajatteli, että ainoastaan mustatakit uskoivat ikuiseen elämään. Hän tiesi, ettei hänen...

Illalla tuli pieni kyttyräselkä hänen luokseen. Olivier Jeanninin mieli oli niin täynnä tarinoita, että hän kertoi yhden niistä pojalle, hymyillen ja hajamielisesti. Kuinka mont...

Hän piti sanansa. Ja halutessaan olla vaivaamatta vierastaan meni hän toiseen kohtuuttomuuteen: hän ei Christophen läsnäollessa enää uskaltanut puhua vaimolleen mitään; talossa...

Kaupunki oli vanha; sen asukkaissa oli paljon älyä ja voimaa, mutta myöskin itseensä painautunutta ja itsekylläistä patriisiylpeyttä. Sivistyneet piirit olivat aristokraattista...

-- Heitä täytyy auttaa, se on selvä. Mutta ylistellä heitä, niinkuin nykyään tehdään, ei käy laatuun. Ennen muinoin väitettiin, että voima on oikeus. Toden totta, en tiedä, eikö...

Olivier Jeanninia sekä veti puoleensa että saattoi ymmälle kaikki tuo, mitä hän pojassa täten tunsi läheiseksi omalle olemukselleen: -- hänen yksinäisyytensä, ylpeä heikkoutensa...

Siitä päivästä alkaen Christophe rupesi tarkastamaan Annaa. Anna oli vajonnut jälleen entiseen mykkyyteen, välinpitämättömään kylmyyteen ja työvimmaan, joka hermostutti yksinpä...

Oikeutuksensa voimallako se olisi heidät innostanut? Maailmassa oli häväisty paljon muuta oikeaa lukemattomat kerrat, eikä se ollut liikuttanut maailmaa. Aatteittensako voimalla...

Olivier koetti pari kertaa lähteä sinne Christophen kanssa. Mutta hän ei tuntenut viihtyvänsä noiden ihmisten seurassa. Milloin säännöllinen pakollinen työ ja tehtaanpillin hell...

Enin osa työläisistä oli samanlaisia. He häilyivät sanajuopumuksen ja toivottomuuden välillä. Heillä oli määrättömiä kuvitelmia; mutta niillä ei ollut minkäänlaista todellisuude...

Hiljaisuus vallitsi jälleen. Christophe tunsi pyhää kauhua. Ja meni vapisevin jaloin kiireesti kotiin. Talon kynnyksellä vilkaisi hän rauhattomana taakseen, aivan kuin ihminen,...