Elämänhurman häipyessä

Ollessaan kahdeksantoistavuotias Judith näki, että vuosikausia tyhjillään ollutta naapuritaloa jälleen laitettiin asumakuntoon. Puutarhurit hyörivät puuhaisesti, jyräsivät jyrää...

Judith pani neulan suljettuun kuoreen, kirjoitti siihen: »Neula, joka oli vähällä tappaa C.F:n» ynnä päivämäärän ja talletti sen pesutelineen laatikkoon, jossa oli hänen testame...

Kaniini oli tuon kaiken rauhallisen ja vihreän hämyn suojassa, kylmien, jäykkien, kiiltävien, isojen laakerinlehtien varjossa; enää se ei ollut peloittava ja liikuttava, vaan le...

Pureva, sinisen ja valkean kirjava iltapäivä alkoi kalveta auringonlaskun lähestyessä. Lammikko välkkyi ja kimalteli kelmeässä valossa. Keskellä kohosi ryhmä kuihtuneita kurjenm...

Oliko hän tosiaankin elänyt? Unohda hänet, unohda hänet! Hän oli joka tapauksessa ainoastaan varjo, romanttinen harhakuva, mielikuvituksen kaunis lelu, ei lainkaan tärkeä. Karko...

Se oli pitkä ja hentorakenteinen lapsi, omituisen kypsyneen näköinen kaksivuotiaaksi. Hänellä oli hauraan näköiset ohimot, ja hänen kaulansa näytti ihan liian heikolta kannattam...

Judith hymyili vieläkin suunnattomasti, salaperäisesti huvitettuna. Hän näki Roddyn vilkaisevan haapaa, josta pöllö oli lehahtanut lentämään, ja silloin miehen kuva syöpyi kokon...

Oli kulunut joitakuita viikkoja. Päivä oli ollut pitkä ja hedelmätön. Hän oli vetelehtinyt tuntikausia, soittanut pianoa; lukenut »Pécheurs d'Islandea» hekumallisen murheisena,...

Mikä Mariellan kasvoja silloin lieneekään hämmentänyt, onnea se ei ollut. Muiden, myöskin Roddyn, kasvot olivat selittämättömästi hämääntyneet sumuun; mutta Mariellan kasvot oli...

Hänen avattuaan oven kantautui äkkiä hänen korviinsa alhaalta naurua ja puhelua — miesäänten heikkoa humua, joka herätti hänessä kummallista pelkoa ja tuntui uhkaavan häntä. Hän...

Juuri tuolla piti hänen nöyrästi istua, noiden hiljaisempien päiden joukossa, ihan tuolla päässä. Siellä vilahteli valoa; silmännurkitseen hän oli jo erottanut sen useita kertoj...

»Minun on liian myöhäistä enää voimistella tänä iltana», virkkoi hän. »Oletteko te innostunut kehittämään lihaksianne? On naisellisempaa olla olematta. Minä olen kehittänyt omia...

Jennifer irroitti tukkansa valloilleen ja harjasi sen suoraksi, pitäen sitä pitkin käsivarttaan, katseli, kuinka se välkkyi takkavalkean hohteessa, tuijottaen ajatuksiinsa vaipu...

»Se on totta. Olen ollut niin uutterasti työssä.» Rajusti hän puhalteli tuhkaa sinne tänne. Kuinka häpeällistä olla moittivinaan häntä. Hän oli silminnähtävästi tuskaantunut......

Sitten, siltä melkein tuntui, sillä aikaa, kun hän vielä vakuutti itselleen tällaista, kun Roddyn lyhyen käynnin muisto vielä tulvahti huumaavasti hänen mieleensä satoja kertoja...

»Kas tässä», virkkoi Judith, nousi pystyyn, otti tulitikkurasian uuninreunukselta ja raapaisi tulta. Geraldine kumarsi päänsä pienen liekin puoleen. Valkeat silmäluomet, mustat,...

»Minäkin olen ollut onneton. Luulin pääni menevän sekaisin vähän aikaa sitten.» Hän huoahti taaskin. »Kaikki on niin sekavaa. Minä aina joudun niin pahoihin sekaannuksiin. Olen...

Taaskin vierähti tunti. Pulmana oli pikemminkin se, että oli liian paljon sanottavaa, kuin se, että sitä oli liian vähä. Huone oli nyt kankeana, jurona keskittymisestä. Kuului t...

Heillä kolmella oli romanttiset ja lohduttavat keskinäiset suhteet — ihanteelliset suhteet; mutta sitten aina Fred ja Mildred anastivat äidin ja isän paikan rikkoen kuvitelman....

»Siitä ei mitään», torjui Julian kömpelöhkösti. »Se on tarjonnut minulle hyvän syyn olla tekemättä kaikkea, mitä en ole halunnut tehdä. Nämä sodanjälkeiset vuodet ovat olleet ke...

»Teit kiltisti, kun tulit, Judy.» Roddyn ääni teki äärimmäisen vaikeaksi lähestyä häntä. »Kuinka vilpoiselta näytätkään! Oliko retki hupainen? Luulisin, että oli ihan liian kuum...

»Käsitän, Roddy.» Tuska oli nyt vihlova; sitä oli vaikea tukehduttaa. »Käsitän. Ja sinä ajattelit, että paras oli saada kaikki loppumaan... koska sinä et milloinkaan rakastaisi...

»Sillä ei ollut tuskia, ymmärräthän. Luulitko, että sillä oli? Se potkiminen ei merkinnyt mitään; se johtui vain hermovärähdyksistä.» Hän arveli keksineensä selityksen ja lisäsi...

Jospa vain heidän avioliittonsa olisi yhtämittaista istumista joen vihreällä rannalla, niin että hän saisi katsella Martinia kärsivällisesti, melkeinpä hellästi, hiljaisesti nau...

Hän oli neiti Earle, joka matkusti loisteliaan ja viehättävän äitinsä seurassa, asui hienoimmassa hotellissa ja oli huomattava henkilö kylpypaikan vaihtuvassa, kesäisessä seurap...

»Tässä olen, kuten sanoin, ja käytettävissäni on korkeintaan kymmenen päivää — kymmenen päivää, joiden aikana minun pitäisi saada sinut katsomaan silmiini, ei niiden lävitse, sa...

Hän oli ollut hyväntahtoinen silloin aamulla, kun Judith oli mennyt hänen vuoteensa ääreen ja kertonut, että Julian oli lähtenyt, että Martin oli kuollut ja ettei hän itse tunte...

Rakas, vihaatko minua nyt? Sinun pitäisi vihata. Voi sitä viimeistä lukukautta ja sitä iltaa, jona sanoin sinulle jäähyväiset. Koetan aina olla sitä ajattelematta, koska minusta...

Täällä oli tuttu käytävä ja hänen oma ovensa raollaan; siihen oli kiinnitetty outo nimi. Huoneessa ei ollut ketään. Hän pilkisti sisälle. Hänestä ei ollut jäljellä mitään, ei mi...