Aamusta iltaan

Ei voinut sanoa tarkalleen, kuka Hietalan väestä ensiksi heräsi, sillä jo hyvin varhaisesta lähtien he olivat silloin tällöin havahdelleet, mutta kääntäneet kylkeä, vetäneet lat...

Niin. Vareisestä puhuminen talonväen rinnalla on kai oikeastaan turhaa, sillä hänhän oli vain vuokralainen. Mutta kun hän kerta kaikkiaan oli sotkeutunut paljon yhteen perheen a...

Ja kaikki muukin kasvaa, vaatimuksetkin. Yksi vuosi tuntui vieneen hänet hyvin kauas. Seuraavana kesänä hän ei enää viihtynyt siellä eikä hänen mielestään ollut siellä mitään ih...

Hänen olisi tehnyt mieli edes hiukan taputtaa toisen poskea, sillä hän ei tullut ajatelleeksikaan sitä, että Liisa olisi voinut itkeä jostakin muustakin syystä kuin hänen takiaa...

Niin, siellä maalla! Hänen kotinsa oli keskikokoinen maalaistalo ja vanhemmat totista, työteliästä ja ankaraa väkeä. Vanha ukko ja mummo olivat aikoinaan olleet lapsilleen niin...

Äiti katseli kysyvänä tyttäreensä, jotta mistä nyt tuli tämä pelko, kun hän ei ollut sairaanakaan pyytänyt äitiä jäämään, vaan oli kuumeisenakin saanut olla päivänsä yksin. Hän...

»Puhutaan sitten minustakin», myönsi hän ja veti liivintaskustaan pienen laatikon, otti sieltä esille pienen, kiiltävän esineen kuin puuterirasian, josta läksi kaksi pitkää lank...

Luullen tuntevansa jotakin viittailuja Taunon omaan sisareen ja tämänaamuiseen Vareinen kuohahti, sillä hän oli juuri sattunut ajattelemaan itsensä ja Liisan välistä viimeistä k...

»Minä se vain olen», kuului oven takana sanovan isännöitsijä, joka oli kuullut askelet eteisessä ja sitten epäröivän viipymisen. »Minä se vain olen ja tulin katsomaan uudelleen,...

Hänhän palveli iltaisin viimeiset tuntinsa »Puisto»-kahvilassa, jossa Tauno aina maleksi. Siellä he olivat tutustuneetkin, ja heidän ensitapaamisensa oli ollut hiukan ikävä. Ihm...

Nyt olisi Liisan ollut niin hyvä kertoa kaikki, kun äiti itse aloitti. Mutta hän ei hennonut sitä tehdä, ei totisesti hennonut, kun äiti näkyi jättäneen koko huolehtimisen. Ehkä...

»En tiedä. Minulla ei ole mitään työtä. Kai jään tähän ja odotan päivännousua. Niin, huomennahan on sunnuntai... Kai minun täytyy kuljeskella jossakin huominen päiväkin ja seura...

Hän katseli ikkunaa, jossa vielä äskeisen sateen jäljeltä valui vesiviiruja alas kiemurrellen. Vastapäisen talon eräässä ikkunassa valo syttyi ja sammui samassa. Olisikohan joku...