Veljekset: Talvinen tarina

Hän tuijotti minuun aivan kuin soaistuna. "Hyvä Jumala!" huudahti hän ensin aivan kuin huomaamattaan ja kuiskasi sitten itsekseen: "Laupias Jumala! -- Mackellar, minä pyydän, mi...

"Niin suurta salakähmäisyyttä en tosiaankaan sinulta odottanut, sen vakuutan", jatkoi mr. Henry. "Tuttavani näet kirjoittaa" -- hän avasi kirjeen --: "On luonnollisesti tärkeää...

Matkani loppu-osa kului helisevänä pakkaspäivänä joulukuun lopulla, ja oppaana minulla oli itse Patey Macmorland, Tomin veli. Karheatukkaiseksi, paljasjalkaiseksi kymmenvuotiask...

Sotaveikkoni oli hyvin kunniallinen mies; hän oli useita vuosia palvellut Ranskan armeijassa ja olisi mielellään antanut hakata itsensä kappaleiksi pelastaakseen kenen hyvänsä k...

I. Lyhyt kertomus siitä, mitä masterin poissa ollessa tapahtui. II. Mitä masterin poissa ollessa tapahtui. (Jatkoa.) III. Masterin vaellukset. IV. Mr. Henryn kärsimykset. V. Yö...

Minäkin jouduin hänen paholaishuviinsa osalliseksi, ensinnäkin sen vuoksi, että aivan avoimesti esiinnyin isäntäni puolella, toiseksi sentähden, että hänelle Pariisiin kirjoitta...

Mountain ei ollut kertonut rohkeutensa sulamisesta eikä masterin mieltä-muuttavasta silmänluonnista; sen vuoksi kaikki muut luulivat epäilemättä hänen tulevan omasta vapaasta ta...

Kun ensimmäinen viikko oli ohi, kääntyi tuuli epäsuotuisaksi ja sää ankaraksi. Meri aaltoili kovin. _Verraton_, joka oli vanhanaikainen rakenteeltaan ja pahasti lastattu, keinui...

"Niin, säästän teidät", toisti hän, laski minut irti ja kääntyi pois. Sitten hän jälleen asettui eteeni. "Te tiedätte vain vähän siitä, mitä minä rahoilla tekisin, Mackellar. Ol...

"Hän ei ole tästä maailmasta", kuiskasi lordi. "Ei hän, eikä se musta perkele, joka häntä palvelee. Minä olen pistänyt miekkani hänen lävitsensä", huusi hän. "Minä olen tuntenut...

Lordi oli, kuten sanoin, aivan epämusikaalinen. Äänet seurasivat toisiaan täydellisessä epäjärjestyksessä, säännöllistä oli vain se, etteivät ne vahingossakaan tulleet aivan puh...

Etehisessä seisoi pitkä, kovin huonoihin vaatteisiin puettu mies, yllään merimiestakki, aivan kuin olisi hän vast'ikään noussut maihin, kuten asia todella olikin. Lähellä häntä...

Vilkaisin avonaiseen matkasäkkiin, ennenkuin sen suljin. Mitä hienoimpia röyhelöitä ja liinatavaroita, monta hienoa, korutonta pukua, jollaista hän mieluimmin käytti; pari hyvää...

"Minä olen käynyt hyvää koulua", vastasin. "Ja te lienette itse huomannut, että vanhan lordin kuoltua valtanne on kokonaan poissa. Minä en pelkää teitä nyt, mr. Bally, luulenpa...

Tapa, millä hän tuon sanoi, sai minut aivan varmaksi siitä, mitä tuskin olin uskaltanut otaksua: että hän, ollenkaan mitään katumusta tuntematta, päinvastoin oli pahoillaan, ett...

Aloin varoittaa häntä niin suuresta rauhallisuudesta, mutta hän vain vastasi: "Oh, me emme ole nyt Durrisdeerissa ja minä olen ollut varoillani. Hänen maineensa on kulkenut hänt...

Kun seuraavana aamuna istuin kirjojen ääressä, tuli mr. Henry hiljaa sisään, otti minua olkapäistä ja pudisti leikillä. "Te olette siis kuitenkin petollinen", sanoi hän; se oli...

"Vähät minä teidän kunniastanne!" vastasin minä. "Ja luvallanne, nuo sotilaselämästä lainatut sanat kaikuvat liian komeilta käytettyinä nyt puheena olevassa asiassa. Te tahdotte...

Oli polttavan kuuma jo kun lähdimme liikkeelle päästäksemme rämeikön läpi, tai oikeammin etsiäksemme polkua kompassin avulla. Dutton otti kompassin ja yksi meistä kantoi hänen a...

Tämä huudahdus sopi joka suhteessa niin huonosti ystäväni luonteeseen, että hämmästykseni kokonaan voitti oikeutetun loukkaantumiseni. Tosin saattaakin mitä purevin pistosana mo...

Teach mylvi hänen valehtelevan, mutta juoksi samassa rintavarustukselle, kaikki muut jäljessä. En ole koskaan nähnyt niin monen juopuneen yht'äkkiä selviävän. Risteilijä oli kää...