Category: Novels

Ristilukki: Rakkauskertomus

Jumaluusopin ylioppilas Juho Kostia oli koko päivän etsinyt asuntoa. Hänen toverinsa, luonnontieteitä lueskeleva Helge Hollander oli jo ruvennut kyllästymään. Mutta Juho oli itsepintaisesti väittänyt asunnon vielä löytyvän. He istuivat Esplanaadin penkille kaasulyhdyn alle tar...

Chapters

2. Part 2

Sydän löi kiivaasti. Margareeta oli ollut niin salaperäinen. Olivatko Helsingin tytöt niin joutuisia? Eivätkö he ymmärtäneet odottaa? -- hm! -- vai oliko hänellä aikomus valmist...

7. Part 7

Verkalleen, askel askeleelta läheni ovi. Ei ollut tuumankaan varaa syrjään. Väkijoukko painoi häntä eteenpäin. Kohtalo kuljetti ihmislasta ja työnsi häntä edellään. Se sanoi: 'O...

9. Part 9

Juho Kostia pysähtyy sillalle jääden katselemaan Pohjoissataman vilkasta liikettä. Moottoriveneitä puikkelehtii tiheässä kuin sorsia ruohikossa. Tuossa oli muuan huonekaluilla l...

4. Part 4

Juho Kostia kulkee synkkänä. Hän ajattelee Lapissa olevaa kotiaan. Hänen sydämensä on turtunut tuskasta ja epätoivosta. Se ei kykene edes kyllin selvästi tuntemaan hänen tekemän...

6. Part 6

Ovelle ilmestynyt hoitajatar katseli häntä tarkkaavasta Sanoisiko hän totuuden vai eikö? Lääkäri oli maininnut jotakin 'onnettomasta rakkaudesta' ja arvellut, että olisi onni po...

3. Part 3

Rakkaus on ihmeellinen. Se lumoaa uhrinsa ja saa hänet katsomaan asioita ja esineitä sadunhohteisessa valossa. Porttikäytävä, josta Johanna Lang joka päivä kulki, oli aivan tava...

5. Part 5

Hänen silmänsä kostuivat ja hän lähti pää riipuksissa astumaan takaisin asuntoaan kohti. Hän muisti illan, jolloin hän oli käynyt tuossa kaupassa ostamassa sikareja ja sitten me...

8. Part 8

Hän oli aikonut sanoa, "että me menemme naimisiin". Sitä oli tyttö odottanut; hän ei olisi hämmästynyt siitäkään. Hänhän oli loihtinut Juhon tuohon mielentilaan, jolloin tämä pu...

1. Part 1

Jumaluusopin ylioppilas Juho Kostia oli koko päivän etsinyt asuntoa. Hänen toverinsa, luonnontieteitä lueskeleva Helge Hollander oli jo ruvennut kyllästymään. Mutta Juho oli its...

10. Part 10

Aurinko on korkealla kesäpäivän taivaalla, linnut laulavat, ruoho tuoksuu, tuulenleyhkä hienosti heiluttaa puiden lehtiä varistaen kukkia omenapuusta, jonka alla Juho Kostia muk...

11. Part 11

-- Minusta veturin vihellys on aina niin vihlovan proosallinen. Se tuo mieleen hevosen, joka vauhkona laukkoo ryytimaassa ja sotkee sekaisin kukkapenkit. Meillä oli ennen sellai...

12. Part 12

Juho Kostia on itkenyt sydämensä kuivaksi. Nyt hän astuu pesukaapin luo huuhdellakseen kalpeita kasvojaan. Oh, kuinka vesi tuntui virkistävältä! Hänellä oli niin ihmeellinen olo...