Murrosaikana

Pari vuotta oli kulunut vuoden 1863--64 Tanskalle onnettomasta sodasta. Silloin kolmannen joulupäivän aamuna tapahtui Rörbyssä jotakin ennen kuulumatonta. Outo, kirjavapukuinen...

"Isä kulta, näethän sinä itse, miten kurjasti minä könkkäsen tanssiessani. Ihmiset ihan nauravat minun tanssilleni, mutta kuinka voisin osata paremmin? Minähän en milloinkaan ol...

"Mikäkö? Hän on oikein hyvä ja kunnon mies, ja oppinut on hän myös, sillä hän on paljon lukenut ja suorittanut seminaaritutkinnon. Mutta hän ei tahdo olla minkäänlaisessa tekemi...

Knuut jatkoi: "Siitä ei ole mitään apua, että me suljemme silmämme kuin kamelikurki vaaran uhatessa. Yhtä mieletön on se luulo, että miekalla voi tukahuttaa hurjuuden, joka on i...

Puoli toista vuotta oli kulunut siitä, kun Knuut palasi Rörbyhyn. Jonkun aikaa oli hän majaillut enonsa luona. Mutta kun fyeniläisen talonpojan pienenpuoleinen maatila, joka sij...

Ilokseni kuulen, että kylässänne on alkanut herätä henkisiä harrastuksia. Uskallan olettaa, ettei Teillä niissä ole aivan vähäinen sanansija. Mutta koska Te, niinkuin olen kuull...

Kun Knuut saapui pitolaan oli se jo täynnä vieraita. Iloista tanssintöminää kuului vierastuvasta. Vanha Jörgen Siversen, joka oli erinomaisella päällä, oli juuri polkenut "vanha...

"Tämä ei ole ensimäinen kerta, kun sinä pidät minua narrinasi minun omassa huoneessani -- minä sanon sinua sinuksi, sillä sinä et ole muuta kuin nälistynyt maankiertäjä, joka ju...

Eräänä iltana istui Lystrup kirjoituspöytänsä ääressä suuri, vihreä varjostin silmillään ja lamppu niin lähellä itseään kuin hänen eteensä levitetyt paperit vähänkin myönsivät....

Ne olivat olleet levottomia päiviä. Emma oli, niinkuin moni muukin, kauhuissaan tulvan tuhotöistä ja Laulupuron luonnoton raivo sai hänet melkein vapisemaan. Ei koskaan olisi vo...

"Nähkääs, herra pastori", alkoi hän käsi nenäliinoineen tärkeännäköisesti koukistettuna eteenpäin, "meidän aikamme on levotonta aikaa, hyvin levotonta. Ilmakehä päämme päällä on...

Hän tunsi voivansa yhä paremmin hillitä itseään ja uskalsi sentähden tarttua käsiksi Lystrupin puheesen, jonka perättömyyttä hän asteettaisin koetti todistaa. Erehdyksiä ja yhte...

"Hän kaatui hetki sitten koulun ja ruiskuhuoneen välille ja Mads Loven ja pitkän Fredrikin täytyi kantaa hänet kotiinsa. Siversin Niels on mennyt hakemaan Lyngen uutta tohtoria,...

"Ettekö kuulleet, mitä Herramme sanoi? 'Riisu valjaasi, Lystrup!' Hoh, hoh", huokasi hän ja vaipui takaisin patjoille, "niin on se siis lopussa...! Tule, Herrani ja Vapahtajani,...