Lukkoneula

I. Kolmastoista asiakas. II. Kuinka oli vuoteen laita? III. Hiekkakuoppa. IV. Lukkoneula. V. Maisemakortti. VI. Sopiva hetki. VII. Rako seinässä. VIII. Neiti Prettyn keinot. IX....

"Oli kyllä", vastasi neiti Pretty heti. "Hänellä oli kai paljonkin rahaa, koska aioimme matkustaa mantereelle. Hän otti sitä paitsi aina paljon mukaansa lähtiessään matkoille. M...

Hackdalen toimintapiiri oli kaupungin pohjoisosassa. Siellä, sitten kun vallit oli sivuutettu, oli paljon komeita taloja -- yksityisten maille rakennettuja kartanoita ja huviloi...

"Kumpanakin aikana, sir", vastasi mies. "Mutta se johtuu hyvin paljon siitä, kuinka paljon hotellissa sattuu olemaan vieraita. Jos se on ihan täynnä, kokoan ne myöhään illalla j...

"Se on minun asiani, rouva Champernowne. Parasta on, ettette sitä kysykään. Antakaa minun pitää huolta hänestä. Minä voin saada hänet vaikenemaan, jos katsotte olevan siihen syy...

"Minä tiedän nyt enemmän kuin silloin tavatessani teidät", jatkoi Hackdale. "Olen saanut selville lisää. Tuo mies -- meidän ei tarvitse mainita nimiä -- halusi tavata rouva Cham...

Hän oli jo päivällisensä puolivälissä Karhun kahvilahuoneessa, kun tarjoilija johti sinne erään reippaan, pirteän näköisen, hänen ikäisensä nuoren herrasmiehen, jonka silmät näy...

Päästyään ajatuksissaan näin pitkälle Simmons äkkiä muisti jotakin, mikä hämmästytti häntä. Hän oli ollut läsnä monessa neiti Prettyn ja Shelmoren välisessä keskustelussa ja kuu...

Nuo henkilöt olivat mies ja nainen -- Kight, Chancellorhotellin yövahtimestari, ja Mary Sanders, sisäkkö. He olivat molemmat pukeutuneet parhaimpiin vaatteihinsa ja nähtävästi s...

"Mistä sinä voit sen tietää?" kysyi Simmons melkein ivallisesti. "Hänet löydettiin kyllä hiekkakuopasta, mutta ruumishan on voitu kantaa sinne. Me kuulemme kaikissa tapauksissa...

Mutta olihan rouva Champernowne jäljellä. Ja rouva Champernowne oli rikas, hyvin rikas nainen. Hän oikein kieri rahassa, sanoivat kaikki ne, jotka tiesivät jotakin. Ja hän oli h...

"Näytänkö sentapaiselta mieheltä, johon viittasitte, rouva Champernowne?" kysyi hän pahastuneena. "Minä olin kyllä sellainen joku aika sitten, mutta nyt voin sanoa omaksuneeni t...

Simmons oli myös nähnyt paljon vaivaa pukeutuessaan niin hienoksi kuin suinkin. Vaikka hänellä olikin punainen tukka, pitkähkö nenä ja pienet terävät silmät, oli hänellä kuitenk...

Sitten hän sanoi ystävälleen hyvästi ja poistui. Hän käveli hitaasti katua pitkin pää painuksissa ja katse kohdistettuna kivitykseen kuin syvissä mietteissä. Ja hän ajattelikin...

Mutta hän ei ollut vielä matkustanut kauas eikä matkustanutkaan. Hän laskeutui junasta Portsmouthissa, ja sen sijaan että hän olisi noussut neljätoista minuuttia yli kahdentoist...

Mellapont keskeytti tahallaan. Hän katseli tutkittavaansa terävin silmin ja huomasi, että hänen ensimmäiset sanansa olivat hämmästyttäneet Bartlettia. Mutta hän näki myös, että...

"Eipähän, vaan poliisin, rouva Champernowne", vastasi Mellapont. "Älkäämme käsittäkö väärin toisiamme. Minä tiedän enemmän kuin luulettekaan. John Hackdalekin on tehnyt muutamia...

"Tällaisissa asioissa on mahdotonta välttää vaaraa", sanoi Simmons ankarasti. "Minä uhraudun sinun tähtesi. Mutta tietysti teen kaikkeni välttääkseni vaaraa, siitä voit lyödä va...

Kaikkialla maailmassa on kummallisia ihmisiä eikä Southernstowekaan ollut jäänyt niistä osattomaksi. Simmons Hackdalen palvonta, jonka neiti Pretty oli pannut alulle, levisi ja...