Kazan susikoira: Seikkailukirja suurilta saloseuduilta

_Sen naisen ääni!_ Karhuntalja oli viskautunut syrjään, ja kuun ja tähtien valaistuksessa hän näki nyt selvästi, mitä oli sen alla ollut kätkössä. Hänessä toimi vaisto nopeammin...

Teltassa oli hiljaista. Harmaan Hukan huuto kuului lähempää kuin ennen. Joka yö hän tuli yhä lähemmäksi leiriä kutsumaan toveriaan. Kazanin teki mieli saada hänet hyvin lähelle...

Hän hyppäsi jaloilleen, selkä jäykkänä, ja ärisi kurkkuäänellään. Tuli oli palanut loppuun, ja leirissä vallitsi päivänkoiton edellä käyvä tumma hämärä. Tämän hämärän läpi Kazan...

Kazan ei käsittänyt. Mutta hän oli onnellinen, kun nainen oli niin lähellä ja puhutteli häntä. Ja tällaisina hetkinä hän unohti Harmaan Hukan. Se, mikä hänessä oli koiraa, kuohu...

Kun Joan ja pienokainen olivat menneet, oli Kazan vienyt sokean puolisonsa jokilaakson tiheään kuusi- ja palsamiviidakkoon, jonne he jäivät alkukesään asti. Kazan meni viikkomää...

Tämän ulvonnan jälkeen hän istui pitkän aikaa kuunnellen. Hän oli saanut esille äänen, jossa oli uusi, kumma sävy, ja joka yhä lisäsi hänen itseluottamustaan. Hän oli odottanut...

"Herra Jumala!" kiljahti mies tuskissaan, ja metsää kohden kiiruhtaessaan Kazan näki pyssynpiipun välähtävän. Laukaus pamahti. Jokin, mikä oli kuin punaisena hehkuvaa hiiltä, ki...

Silloin joka ääni vaikeni. Kazan oli kääntynyt. Hän katsoi suoraan isoa tanskalaista, ja tämä oli kääntänyt silmänsä Kazania kohden. Varovasti, hyökkäystä tai syrjähyppyä vastaa...

Viikon päivät olivat Kazan ja Harmaa Hukka samoilleet McFarlanen lähteillä, ja ensi kertaa viime talven jälkeen oli Harmaa Hukka tuntenut ihmishajua ilmassa. Silloin kun tuuli t...

Kazan ja Harmaa Hukka olivat olleet sataneljäkymmentä tuntia ruoatta. Harmaalle Hukalle se merkitsi tukaluutta, lisääntyvää heikkoutta. Kazanille se oli nälkään nääntymistä. Kuu...

Niiden isäntä oli kuollut jossakin yksinäisessä erämaan mökissä, ja ne olivat lähteneet metsään. Vielä tuntuivat niissä rekivaljaitten jäljet. Kaulan ympärillä niillä oli hirven...

Henri ja Weyman elivät aikaisin liikkeellä. Kun he pääreitiltä poikkesivat tuulenkaadolle päin, osoitti Henri Kazanin ja Harmaan Hukan jälkiä, ja hänen synkät kasvonsa kirkastui...

I. Ihme II. Pohjoiseen III. McCready maksaa velkansa IV. Kahleista vapaana V. Taistelu lumessa VI. Kazan tapaa Joanin VII. Pois lumipyrystä VIII. Suuri muutos IX. Murhenäytelmä...

Vasta silloin, kun Baree suoritti ensimmäisen tositaistelunsa elävän olennon kanssa, hän pääsi täysin perintöoikeuksiinsa. Hän oli mennyt tavallista kauemmas tuulenkaadosta -- r...

Ensimmäinen raju kiihko oli haihtunut Kazanin verestä, ja hän katseli nyt majavia tarkoin. Hän oli saanut havaita, etteivät he olleet taistelijoita. Heitä oli monta yhtä vastaan...

Äänettömästi, vikkelästi -- sutena nyt joka liikkeeltään -- Kazan nousi seisomaan. Hän unohti pidättävän ketjun. Kymmenen jalan päässä oli hänen vihollisensa, jota hän vihasi en...