Hans Nielsen Hauge

Tällaisena hetkenä ei hän enää voinut tehdä työtä; aura sivuttain käännettynä ja hevonen ohjakset irrallaan ajoi hän pihaan, riisui hevosen ja meni kamariinsa. "Joko on valmista...

"Jos lukee, niin joutuu vastuuseen siitä, mitä on lukenut -- parempihan on olla sellaisena vaivaisena syntisenä kuin minä olen -- joka en ole pyhä enkä kirjanoppinut -- ja joka...

Haugen tuvassa Tunen pitäjässä laulettiin. Ovi oli auki; tuoreen heinän tuoksua tuli niityiltä. Haravat ja viikatteet oli ripustettu naulakkoihin tahi pantu ladon seinustalle lo...

"Kun me tänään olemme somistaneet ruumiimme juhla-asuun, niin sopiipa toivoa, ettemme olisi unhottaneet kuolematonta sieluammekaan, vaan että olisimme muistaneet sitä suurta lup...

Nyttemmin oli se jo riippunut siinä jo monta vuotta käyttämättömänä; sillä Olen mieli oli synkistynyt raskasmielisyydeksi, kuin musta tunturi, jonka juurella talo sijaitsi. Ole...

"Ja sinäkö luulet", sanoi hän vakavasti, "että Jumalan sana tekee ihmisen hupsuksi. Ei mitenkään, vaan se on synti, joka tekee ihmiset hupsuiksi, senhän minä parhaiten yöllä huo...

"Mene sitten Jumalan nimeen", oli isä sanonut. Ja äiti oli pannut eväät laukkuun sen enempiä vastaväitteitä tekemättä. Mutta kun hän oli saapunut portille ja oli sitä juuri auka...

"Niin, kyllähän sen tiedän", vastasi sisar. Ja molemmat kävelivät hitaasti edelleen vainion aidan luo, johon he jäivät seisomaan illan pitkän ja puhumaan hiljaisesti hyvistä asi...

Haugen talossa oli kaikki vilja kuhilailla ja rakennusten lähellä oleva oli jo ajettu taloon. Karja kävi syömässä äpärettä vainiolla, Anne, talon tytär, istui kivellä pellon ait...

Kerta toisensa jälkeen jyristi tuo 77-vuotias vanhus saarnatuolista herännäisyyttä vastaan; kerta toisensa jälkeen uhkaeli hän niitä, jotka hartauskokouksia pitivät, vankeudella...

"Kirkkain valo on täältä poissa!" kirjoitti hän Anders Gröndahlille siinä kirjeessä, jossa hän ilmoitti sisaren kuolemasta. Hänelle oli sisar ollut kuin Jumalan armon valossa ka...

"Rukous ja työnteko -- niistä pitää tulla kansan tunnussana", sanoi hän. Ja siitäpä hän kauan aikaa puhui, kuinka väärin silloin on asia käsitetty, kun monet heränneistä tahtova...

"Olet sotainen mies", sanoi hän uudelleen. "En muuten luule, että siitä mitään vaaraa koituu. Ethän ole mitään nimiä maininnut, etkä ketään erikseen syyttänyt; jos joku vaatisi...

Hauge totteli käskyä. Sillä kertaa ei kuitenkaan mihinkään erityisempään ryhdytty häntä vastaan. Häntä ainoastaan kiellettiin pitämästä rukouksia ja puhumasta sekä lukemasta ken...

"Sitäpaitsi", kirjoitti hän, "näyttää minusta tämä uusi vastus olevan aivan ainoa laatuaan, koska en minä monilla matkoillani läänissäni ole kuullut minkäänmoista valitusta. Päi...

Hans suuntasi kulkunsa ensinnä Drammeniin, missä hän sai uuden passin pormestari Strömiltä, sieltä Ekeriin, jossa nimismies Gram tällä kertaa otti hänet kiinni ja antoi hänen is...

Mikä erikoisesti teki Haugen niin varovaiseksi olivat hänen alituiset sisäiset kyselynsä: onko sinulla maallikkona myöskin todellisia edellytyksiä julistamaan Jumalan pyhää sana...

Hänen hengenvoimansa tylsistyivät tietysti näissä oloissa; ystävät saattoivat huolella huomata tämän niistä kirjeistä, joita hän sai luvan lähettää; jopa oli hänen puhdas, evank...

"Pidä vankia tarkasti silmällä, Blegen", käski luutnantti, "sinähän tunnet tien?" Aliupseeri teki kunniaa. "Varmasti, herra luutnantti", vastasi hän. Sitten hypähti hän Haugen v...

Hän näki noiden kahden ystävänsä kasvot. He olivat kulkeneet pitkän matkan tunturien yli saadakseen puhutella häntä, mutta vankilan ovi sulkeutui. Kaikki ne tuhannet, jotka kaip...

"Sinä uskollinen, nyt kun minä olen vapaa mies, tahdon pyytää sinulta sitä, jota kauan olen ajatellut -- että sinä tulisit vaimokseni Jumalan ja ihmisten edessä. Minä tiedän, et...