Annan nuoruusvuodet

I. Rouva Rakel Lynde hämmästyy. II. Matthew Cuthbert hämmästyy. III. Marilla Cuthbert hämmästyy. IV. Aamu Vihervaaralla. V. Annan elämäntarina. VI. Marilla tekee päätöksensä. VI...

-- Meillä on kai pitkä ajomatka, vai kuinka? Rouva Spencer sanoi sitä olevan lähes neljätoista kilometriä. -- Se ilahuttaa minua, sillä pidän niin paljon ajamisesta. Oi, kuinka...

-- Kyllä se maksaa vaivan! -- Tyttö kohotti äkkiä päätään ja toi näkyviin kyynelten kostuttamat kasvot ja vapisevat huulet. -- Tekin itkisitte, jos olisitte orpolapsi ja olisitt...

-- En ikipäivinäni ole kuullut enkä nähnyt mokomaa, jupisi Marilla ja pakeni kellariin hakemaan perunoita. -- Hänessä on kuitenkin jotain erikoista -- aivan kuten Matthew sanoi....

-- Tuollainen pikku tyttö kuin sinä saisi hävetä puhuessaan tuolla tavoin vieraasta rouvasta, sanoi hän ankarasti. -- Mene takaisin ja istu aivan rauhassa ja pidä kielesi kuriss...

Muuttaessani rouva Hammondin luo surin niin hirveästi, kun minun täytyi erota Katie Mauricesta. Hän oli myöskin kauhean ikävissään, sen tiedän, sillä hän itki sanoessaan hyvästi...

Anna istui keltaisella tuolilla ikkunan edessä ja katseli surumielisesti ulos puutarhaan. Hän näytti kovin pieneltä ja onnettomalta, ja Matthew tunsi piston sydämessään. Hän sul...

-- En tiedä, mitä kaaos on enkä myöskään, mitä Midiani, mutta se kuuluu niin hyvältä... Ajatelkaas, etten lausu sitä ennenkuin ensi pyhänä. Luen sitä koko viikon. Sitten pyysin...

-- Oi, Marilla, sepä oli oikein hienonhieno rintaneula... En käsitä, kuinka voitte seurata saarnaa ja rukouksia, kun teillä on se rinnassanne. Minä en voisi -- se on varmaa. Ah,...

Avonlean koulutalo oli valkoiseksi kalkittu rakennus, matalakattoinen ja leveäikkunainen. Se oli sisustettu lujilla vanhanaikuisilla pulpeteilla, joita voi avata ja sulkea, ja j...

-- Hän sanoo, ettei hän mene takaisin kouluun. En ole ikänä nähnyt nulikkaa, jolla olisi sellainen itsetunto. Mutta olen odottanut ikävyyksiä aina siitä pitäen, kun hän alotti k...

-- En maistanut sitä lainkaan, sanoi Anna, olin niin kylläinen omenista... Luulin sen olevan mehua. Ja tahdoin osoittautua oikein... hienokäytöksiseksi -- ja niin pyysin häntä o...

-- Luulen varmasti, että geometria luistaisi minulta paremmin, jos hän vain tahtoisi olla muuttamatta kirjaimia, valitti Anna. -- Opettelen väitteen ulkoa niillä kirjaimilla, jo...

-- Niin, sinun mielestäsi minun kylläkin pitäisi antaa Annan mennä vaikka kuuhun, jos se pälkähtäisi hänen päähänsä, vastasi hänen sisarensa. -- Jos olisi kysymyksessä vain nukk...

-- On ihmeellistä, uskoi hän Dianalle, kun kuljen Orvokkien laakson läpi, en välitä, vaikka Gil-- vaikka joku muu pääsisi luokalla edelleni. Mutta koulussa istuessani, silloin o...

-- Tiedän sen kyllä, kultaseni. Ja voin vakuuttaa sinulle, että pidän sinun ystävällisyyttäsi ja kilttiä aikomustasi aivan yhtä suuressa arvossa, kuin jos tuo erehdys olisi jään...

Diana on ollut uskollinen ystävä. Hän on ollut täällä joka ainoa päivä lohduttaakseen minua yksinäisyydessäni. Mutta oi -- kuinka iloiseksi tulen, kun saan mennä kouluun, sillä...

-- Oi, Diana, saammeko todellakin nähdä nimemme painettuina! Minua ihan vihlaisee, kun ajattelen sitä... Yksinlaulunumerosi esitit mainiosti, Diana. Tunsin itseni vielä ylpeämmä...

Kuinka olikaan, sattui silmääni hiusväriä sisältävä pullo. Kaupustelija sanoi, että se taatusti värjäsi kaikenlaiset hiukset kauniin sysimustiksi ja ettei se lähtenyt pestessä....

Kun hän jälleen ne avasi, näki hän Dianan, joka tuli Barryn alueen portista ja näytti niin tärkeältä, että Anna heti arvasi, että hänellä oli joku hauska uutinen. Hän ei kuitenk...

-- Minun mielestäni "Setä Tuomon tupaa" ei voi sanoa romaaniksi -- sehän kuvailee neekeriorja raukkojen kärsimyksiä... Ja nykyään en lue koskaan mitään kirjaa, jota neiti Stacy...

Neiti Stacy tuli takaisin Avonlean kouluun ja tapasi kaikki oppilaansa tiedonhaluisina ja uutterina kuten ennenkin. Varsinkin pieni jatkoluokka ponnisteli voimiaan äärimmilleen,...

Mitään "mahonkihuonekaluja" ei huoneessa ollut, mutta siellä oli valkeaksi maalattu kirjahylly täynnä kirjoja, korituoli tyynyineen, valkean muslimin verhoama pukupöytä, hauska...

Anna ja muut Avonleasta olevat oppilaat ehtivät kaupunkiin juuri parahiksi rientääkseen seminaarille. Ensimmäinen päivä kului kylläkin hupaisesti iloisen kiireen ja monien uusie...

-- Newbridgen kouluneuvosto on jo tarjonnut Janelle opettajanpaikkaa siellä, sanoi Diana. -- Myöskin Gilbert Blythe aikoo hakea paikkaa. Se hänen on pakko tehdä. Hänen isällään...

-Anna, en tiedä, miten se voidaan välttää. Olen pohtinut niin tarkasti kaikkea. Jos silmäni olisivat terveet, voisin jäädä tänne ja palkata kykenevän rengin ja olla itse johdoss...