Ylämaan kansa

Esipuhe. Aavikkojen harhailijat. Mac Phairrsonin onnellinen perhe. Ison Aution järvellä. Sarvas siellä, kontio täällä. Lumen valta-aikana. Puna-McWhan kesytys. Melindy ja ilveks...

Kaikki hänen kykynsä havahtuivat terävään valppauteen tästä peloittavasta havainnosta, hän älysi, kuinka se oli tapahtunut, mutta ei, missä. Tuisku oli täyttänyt jäljet, kunnes...

»Minä en sitä luule», vastasi Mac Phairrson, pannen merkille, etteivät oikullisen linnun höyhenet olleet pörhössä, vaan niin tiukasti ja sileinä ja litteinä pitkin ruumista, ett...

Mac Phairrsonin riutuneet ja harmaantuneet kasvot loistivat. Sukkelaan hän nilkutti ovelle, nähdäkseen Pojan jo olevan sillalla porttia avaamassa. Hänen ihmeekseen astui sieltä...

»Otan minä tuon villin nahkastasi, kun rantaan päästään; odotappas!» pauhasi Babcock urheasti. Hän tiesi, että kuluisi vielä monias tunti, ennenkuin he rantaan pääsisivät, ja et...

Taavi Patton oli kolme vuotta aikaisemmin kylässä asuessaan monen toinen toistaan seuraavan onnettomuuden johdosta menettänyt melkein kaiken omaisuutensa, jonka vuoksi hänen oli...

Taavi oli astunut useita askelia taapäin, kun hänen mieleensä välähti ajatus, joka sai hänet pysähtymään. _Miksi_ sudet niin pelkäsivät mennä mökkiin, kun saalis varmaankin oli...

Laulettaessa, tupakoitaessa ja velttoa leikkiä laskettaessa Ruusa-Lilja hiiviskeli toiselta isolta tukkimieheltä toiselle, pienenä ja huomaamattomana molempien öljylamppujen sav...

Samalla kuin Johnson putosi, kuului rannalta mölisevä raivon ja tuskan huuto; sitten Puna-McWhan kookas hahmo ampui ohi, hypäten kauas tukeille. Poikki kammottavan myllerryksen...

Ja tosiaan olikin kaikki käynyt kuin voideltu puolenkolmatta vuotta. Yksinäisyys ei ollut milloinkaan huolestuttanut rouva Gammitia, joka aina parhaiten tyytyi omaan seuraansa —...

Henderson istui ränstyneen valkokoivun juurella, joka nuokkui padan partaalla. Kädessään sytyttämätön piippu hän melkein kuin lumottu seuraili silmillään pölkkyjen kulkua. Ulkop...

»Voi, herra Henderson, tulkaa pian!» tyttö huohotti. »Ne voivat palata takaisin millä hetkellä vain.» Ja tarttuen hänen olkapäihinsä kiinni tyttö koetti kaikki voimansa ponnista...

Hänen siinä itseään kiikuttaessa ja pohtiessa, puolisen tuumaa vain hukkumisen yläpuolella, selveni tilanteen toivottomuus hänelle kammottavassa alastomuudessaan. Kuinka päiväpa...

Tyynemmällä mielellä hän ei olisi koskaan niin tehnyt — ei senvuoksi, että se oli raakamaista, vaan koska hän omasta kokemuksestaan hyvin tiesi, että kivi sattuu jos mihin mielu...

Piikkisika-heimon kaikkein ankarimpia lakeja on, etteivät ne saa oikaista itseään koukistuksestaan, kun vaara uhkaa. Mutta niiden oli mahdotonta aivastaa niin piukassa asennossa...

Mies oli tullut ulos mökin ovesta ja nostanut olkaansa vasten kuin pitkän ruskean sauvan. Sauvan päästä oli paikalla tuiskahtanut pitkä valkoinen tulisuihku ja samalla oli pauka...

Mies tällä haavaa älysi selkeästi vain yhden asian: ei moneen päivään ollut mahdollista lähteä noille tulisille rannoille, ellei tulisi rankkasadetta, joka sammuttaisi kytevät s...

Seuraavana aamuna oli pureva pakkanen eikä pilvenhattaraakaan taivaan sinisellä kannella. Amanda oli aikonut valjastaa hirven nähdäkseen, oliko se tosiaan opetettu. Mutta kotona...

»Ei muuta kuin pieni kuperkeikka ja venähdytin sääreni», hän sanoi. »Mutta satuitpa sinä oikealla ajalla paikalle, Siis, sinä ja tuo sirkuksesi. Niillä kehnoilla oli oma mielens...