Pikku herttua eli Rikhard Pelkäämätön

"Sille min' en voi mitään", sanoi Alberic. "Jos teidän aina tulee voittaa ja pitää kaikki edut omalla puolellanne, niin siitä ei ole vähääkään huvia mulle. Minä teen mitä käsket...

"Ainoatakaan normannia ei lyödä minun saapuvilla ollessani!" sanoi Rikhard, syöksyen esiin ja heittäytyen Walterin ja metsästäjän väliin, joka jälkimäinen jo valmistihe tottelem...

"Se nyt ei ole vähääkään vaarallista, ja välipä hänestä, kun haukka on kerran turvan takana", sanoi Rikhard. Hän koetti tuumia levollisesti, vaikka tiukkaa teki, jaksoiko hän hi...

Herttuan kasvot sävähtivät tulipunaisiksi, mutta hän ei virkkanut mitään. Hän ja Alberic asettuivat uudestaan paikallensa vahtitornissa. Vihdoin näkivät he ratsastajaparven lähe...

Sali oli suuri ja matala. Sen kaareva katto lepäsi lyhyiden, paksujen patsaiden kannattamana, melkein kuin salapyhäkkö jossain vanhassa tuomiokirkossa. Muurit olivat paksut ja l...

Se oli juhlallinen ja vastuullinen vala, ja hän vapisi ajatellessaan, että oli sen tehnyt. Oltuaan vielä hetkisen polvistuneena, pani hän molemmat kätensä kasvoilleen ja kuiskas...

Vanha vapaaherra käännähti päin. -- "Lapseni!" huudahti hän, sulkien hänet rautaiseen syliinsä, kyynelten viljanaan virratessa hänen ahavoittuneita kasvojaan pitkin, "kiitetty o...

Suon toiselta rannalta alkoivat laajat, kolkot kanervikkokankaat, ilman pienintäkään elon tahi ihmisasutuksen merkkiä. Täällä jätti linnan herra hyvästit kuninkaalle ja pani mat...

Rikhard pysähtyi keskelle salia pettyneenä. Herra Eerikkiä tahi muitakaan salissa olijoita tervehtimättä astui Harcourtin kreivi Rikhardin luokse, taivutti polvensa hänen edessä...

"Se tietää sitä, hävytön normanni, että te aijotte salvata pojan jonnekin ja pitää hänet omissa kapinoitsijankäsissänne. Tekisitte parhaiten antaessanne perään -- se olisi viisa...

Lothar puhkesi uuteen valitukseen nähdessään, että Rikhard tuli matkustamaan pois. Tämän läsnäollessa tuntui hänestä turvallisemmalta, ja hän kuvitteli mielessään, että he nyt,...