Oberlén perhe

I. Helmikuun yö Elsassissa. II. Tutkinnon alaisena. III. Perhe ensi kertaa koolla. IV. Kotilieden vartijat. V. Matkatoverit. VI. Rajalla. VII. Pääsiäis-aatto. VIII. Corolis'in l...

— Sepä olisi ilo, kaikin puolin, lapseni; voi, suuri todellinen ilo! Nähdä sinut uskollisena sille, mitä rakastan enimmän maailmassa... saada pitää sinut luonamme... kuulla päät...

Ensimmäiseksi, kun Jean Oberlé nosti silmänsä, kohtasi hänen katseensa kuusimetsää kasvavat Vogeesit onkaloineen, joista lumijuovat paistoivat, ja mataloiden, nopeakulkuisten pi...

Olkoon niin, lapseni! Se tuottaa iloa isällesi, äidillesi ja, Ulrichille. Minä alistun siihen, että katsot minun olevan väärässä tässä kohdassa ja heidän oikeassa, mutta vain tä...

Jo tämä ruumiin kehittäminen oli tehnyt hänet henkisesti vieraaksi äidille, joka ei ollut koskaan ollut muuta kuin keskinkertainen, vaikka rohkea kävelijä. Mutta muut seikat oli...

Oikeastaan ei tuo polku ollut muuta kuin työhönsä menevän tai työstä palaavan väen tallaamia jalanjälkiä. Se seurasi melkein vaunuvajain, sikoläättien, navettain, jyväaittain, m...

Jean lupasi käyttää hyväkseen tarjottua tilaisuutta. Mutta useita viikkoja vieri, ennenkuin hän sai aikaa lähteä kaupunkiin. Sitten maaliskuussa muuttui ilma äkkiä lauhkeaksi, j...

— Laskeutukaa, kuten minä, vesiputoukselle asti ja sitten lähtekää jälleen ylöspäin, joll'ette halunne nousta tästä vielä noin pari sataa metriä ylemmäksi, jonka jälkeen laskeud...

Odile peräytyi askelen. Kauhunsekainen ilme katseessa hän koetti lukea Jeanin kasvoilta, puhuiko tämä totta, oliko hän oikein arvannut. Jeankin tarkasteli levottomuudella tyttöä...

Kaikki hymyilivät, mutta ei Jeanin sanoille, vaan siksi, että he tunsivat olevansa vain keskenään, ilman häiritseviä katseita. Odile tuli myös ja nojautui muuria vasten ensimmäi...

Virran reunalla, tehtaiden ja lokaviemärien samentaman veden varsilla, kohosi kattoja pitkine kylkineen ja pitkänomaisine ullakko-ikkunoineen, tiilien monipunainen, kalteva jouk...

Lucienne aikoi vastata. Mutta hiekka narskui pontevain askelten alla, jättiläismäisen tammipinon kulman takaa astui esiin mies, ja soinnukas, mahtava ääni, joka helähteli, kuin...

Pian olivat herra Brausigin vieraat siellä koolla. Tuotiin sikaareja ja olutta. Savukiehkurat nousivat ilmaan ja hälvenivät kattoon. Toiset vieraista kerääntyivät herra Rosenbla...

— Tahtoisin laskea sydämellesi erään asian, joka on kuin omani. Se, joka pyysi minua tulemaan luoksesi, on rakkain sukulaiseni... Xavier, sinulle puhun suoraan: oletko aavistanu...

— Puistonne, herra Oberlé, ja vieläpä itse pikku Alsheim on herättänyt mieltymystäni. Se on hyvin sievä... Ympäristönne väestö lienee vastahakoista ja ainakin melkein näkymätönt...

— Te että tiedä vielä, että vihansa vimmassa ja suunnattomassa surussaan appeni ensi kerran pitkäin vuosien perästä sai takaisin puheenlahjansa. »Mene! Mene!» huusi hän Jeanille...

Herra Bastian oli jo tulossa raskain, nopein askelin ja ojensi kätensä. Nuorukainen veti häntä muassaan, peräytyi hänen kanssaan huoneen hämärimpään nurkkaan ja puheli hiljaa, O...

Pettyneenä, kuumissaan matkasta, jonka oli tehnyt, palasi Hamm kasarmin kohdalle ja läksi suorinta tietä yliopiston puutarhani läpi; sillä hän tuumi, että siellä, aivan lähellä,...

Hän saattaa tuskin puhua. Rankkasade on alkanut. Se piiskaa kattoja, ovilautoja, lehtiä, kallioita ja koko metsää talon ympärillä. Latvat vääntyvät ja taipuvat, kuin hiuksimaise...