Novelleja

Karl Rudolf Leonid Blauman on maakylien kasvatteja, kuten miltei järkiään kaikki muutkin Latvian kaunokirjailijat. Hän syntyi 1862 Liivinmaalla arentimiehen poikana ja viettää a...

Tähän siis päättyy nyt kaikki. Hän ei tulisi enää koskaan kuumin sykkivin sydämin makaamaan sängyssään odotellen, että kaikki nukkuisivat, voidakseen sitten ääneti nousten ja va...

»Meidän elämämme kestää seitsemänkymmentä ajastaikaa tai korkeintaan kahdeksankymmentä ja jos elo on ollut parhainta, on se ollut työtä ja vaivaa» — — — niin alkaa pappi juhlall...

Raudupin emäntä vuoroin punastuu, vuoroin kalpenee, katsoo silmät suurina komeata miestä, joka on luonut silmänsä alas — — —. Kahrl ei siis hänestä todellakaan välitä — — — yksi...

»Mitä sinä sanoitkaan?» sähisee hän ja silmänsä säkenöivät aivan vihreinä, »mitä sinä minulle sanoit? Onko sinulla oikeutta puhua minulle tuolla tavalla? Tiedätkö, että voisin t...

Sanottuaan tämän, jätti hän Andrewin, joka oli iloinen, että toruminen loppui näin lyhyeen; hän oli valmistautunut paljon pitempään ja ankarampaan vastaanottoon! Hän ei kuitenka...

Emäntä nousi ja astui pöydän luo. Ensimmäinen, mikä sattui hänen silmiinsä oli uusi pieni pistooli, joka siinä makasi paljaana. Emäntä otti sen ja tarkasti sitä kaikilta puolin....

Kreivin kalpeille poskille nousi heikko puna. Siis yksinkertainen, hävytön metsänhaaskaus. Ja tuo ihminen tuossa hänen edessään Biedermann-aikuisine kasvonpiirteineen ei tahtonu...

Pidättäen valitustaan, alkoi hän etsiä. Rengit ja tytöt kiersivät varovaisina, jalkineitaan varjellen, yhä vielä savuavia paikkoja, mutta Andrikson ei välittänyt, minne hän astu...

Seuraavana aamuna aamiaisen aikaan herätettiin vastavihityt. Soittajat soittivat laulun: »Kas kirkas nyt kointähtönen jo koittaapi», ja heti sen jälkeen seurasi kamala kolina, j...

»Sinulla ei todellakaan näytä olevan aikaa pitää sitä vielä vähän aikaa pilttuussa», vastasi emäntä hiukan suuttuneena. »Näetkös vanhus, näin kiittää hän sinua siitä, että olet...