Category: Novels

Kuusikymmentä vuotta sitten

Steyn läksi ulos Jackin kanssa; iltahiljaisuus laskeutui pienen talon ylitse; ja kaasu humisi arkihuoneessa, joka oli vailla persoonallisuuden leimaa ja kodikkuuden tunnetta. Charles Pauws katseli kenkänsä kärkeä, ihaillen sen kuosia.

Chapters

1. Part 1

Steyn läksi ulos Jackin kanssa; iltahiljaisuus laskeutui pienen talon ylitse; ja kaasu humisi arkihuoneessa, joka oli vailla persoonallisuuden leimaa ja kodikkuuden tunnetta. Ch...

2. Part 2

Siten hän siihen aikaan oli ajatellut; mutta nyt, nyt hän istui tässä siksi, että tuo typerä Trevelley, joka tahtoi päästä eroon Ottiliesta, oli käyttänyt hyväkseen heidän suhde...

3. Part 3

Isoisä Takma oli yhdeksänkymmenenkolmen vanha: hän oli nainut vanhana, samoinkuin hänen poikansakin, ja siksi hänellä saattoi olla Ellyn ikäinen pojantytär. Vanha herra näytti k...

4. Part 4

Tulija oli Anton Dercksz, vanhan rouvan vanhin poika toisesta avioliitosta; ensimäisestä avioliitostaan hänellä oli vain naimaton tytär, Stefanie de Laders. Anton ei myöskään ol...

5. Part 5

»Niin, minä uskallan, minä, minä, minä!» huusi täti, ja kaikki linnut kaikissa häkeissä visersivät myöntyvästi. »Älkää juuri vielä lähtekö, jääkää vielä hetkeksi, Elly. Te olitt...

6. Part 6

Mutta kun d'Herbourg näki tuskallisen ilmeen leviävän appensa kasvoille eikä tiennyt, johtuiko se ruumiillisesta vai sielullisesta kivusta, vatsakatarrista vai kiihtyneistä herm...

7. Part 7

»On. Trevelley on aina sen takana. Hän yllyttää lapsia. Me joudumme velkaan Trevelleyn tähden... _Lot_, olen usein ajatellut eroa. En tahtoisi sitä tehdä, koska äiti on jo kahde...

8. Part 8

»Ellyllä ei ole edes hääpukua; se on minusta niin typerää... Elly on todellakin _hyvin_ vakava ollakseen niin nuori tyttö. En tahtoisi sillä tavalla mennä naimisiin, varsinkaan...

9. Part 9

»Neiti», sanoi vanha nainen yläkerrassa, kun seuranainen aikoi sytyttää lampun, »odottakaa hetkinen ja katsokaa ulos ikkunasta. Sanokaa minulle: tuolla, tien toisella puolella,...

10. Part 10

Hän oli pieni, lihava mies viidennelläkymmenennellä, pyöreine kasvoineen ja pienine säihkyvine silmineen: hän vilkaisi Ellyyn katsellen peittelemättömällä uteliaisuudella nuorta...

11. Part 11

Lot oli tilannut makuuhuoneen Hôtel de Luxembourgissa ja kirjoittanut sisarelleen Ottilielle. Saapuessaan perille oli heidän huoneessaan vastassa punainen ruusukimppu. Oli lokak...

12. Part 12

»Ottilie aikoo laulaa», sanoi hän. »Teidän vaimonne pyysi.» Hänen ranskankielensä liian etelämaisine korostuksineen kuulosti aistillisen pehmeältä. Ottilie lauloi jo vierashuone...

13. Part 13

Ja hän oli niin hyvillään tästä ajatuksesta, että hän pisti kätilön käteen pari guldenia. He tulivat kaikki nenästä vedetyiksi — Stefanie täti, Ina ja nuori pari — kun he näkivä...

14. Part 14

Päivällis-aika lähestyi; ja Ina odotti d'Herbourgin ja molempien poikiensa kanssa ruokasalissa isänsä tuloa. Kun Harold Dercksz astui sisään, niin tuntui Inasta, kuin hänen isän...

15. Part 15

»En, setä», vastasi Ina näennäisesti kohteliaasti, hyvillään siitä, kun hänellä oli tilaisuus puhua pari sanaa tohtori Roelofsz'in kanssa. »Mene sinä ensin. Ei, mene sinä ensin....

16. Part 16

Adèle täti kurkisti kirjelaatikkoon. Niin, siellä oli kirje Ellyltä, kirje isoisälle. Adèle täti luki aina kirjeet ääneen isoisälle: se oli niin somaa; ja sitä paitsi oli kirje...

17. Part 17

Ja tuo yksinkertainen, hiljainen nainen, joka oli saavuttanut kypsyyden iän tuntematta veren kuohua, istui kauhuissaan sen johdosta, mikä oli paljastunut hänen silmiensä eteen....

18. Part 18

»Steyn», sanoi hän, »olen pahoillani siitä mitä olen tehnyt. Järjestin hiukan näitä papereita, ne olivat niin hirveän sotkuiset. Ja lattialla oli... kirje, revitty kirje: viimei...

19. Part 19

»_Minä_», tuumi Anton itsekseen, »en välitä vähääkään koko joukosta. Niin kauan kuin he vain antavat _minun_ olla rauhassa piippuineni ja kirjoineni, en välitä vähääkään koko jo...

20. Part 20

»Siitä etten voi tehdä... niin paljon kuin sinä toivoisit?... Me työskentelimme niin hauskasti yhdessä; eikä tuo työ ole hukkaan heitettyä... sellainen työ ei koskaan ole hukkaa...

21. Part 21

»Lapset», toinen toisensa jälkeen läksivät yläkertaan katsomaan vanhaa äitiä. Hän lepäsi kuoleman rauha kasvoillaan; porsliinikasvot häämöttivät epäselvinä valkeaa tyynyä vasten...

22. Part 22

Hitaasti hän astui portaita alas; ja hänen sydämensä sykki kuin nuoren miehen... Missähän Ottilie oli? Tuolla!... Hän kuuli hänen äänensä vierashuoneesta, äänen, jota hän ei oll...