Category: Novels

Kira Kiralina

Tammikuun alkupäivinä vuonna 1921 sain kirjeen eräästä Nizzan sairaalasta. Se oli löydetty erään onnettoman taskusta, joka oli yrittänyt päättää päivänsä leikkaamalla poikki kurkkunsa. Hänen toipumisestaan ei ollut paljoakaan toiveita. Luin, ja sisällön ryöppyävä nerokkuus tek...

Chapters

1. Part 1

Tammikuun alkupäivinä vuonna 1921 sain kirjeen eräästä Nizzan sairaalasta. Se oli löydetty erään onnettoman taskusta, joka oli yrittänyt päättää päivänsä leikkaamalla poikki kur...

2. Part 2

»Niinkuin näet, Adrien, taivun sinun tahtoosi, mutta vielä tulee päivä, jolloin kadut menettelyäsi. Pieni matka, jonka tänään teet, herättää sinussa halun tehdä huomenna pitempi...

3. Part 3

»No niin, asia oli siis tällainen: eräänä päivänä oli Bukarestin arkkipiispan lähdettävä erääseen kaupunkiin, jossa hänen oli välttämättä oltava läsnä kirkollisessa juhlatilaisu...

4. Part 4

Ah, millaiset silmät ja kasvot näillä molemmilla olikaan! Ei kukaan voinut vetää heille vertoja!... Kullankeltaiset hiukset ulottuivat polviin saakka, hipiä oli hohtavan valkoin...

5. Part 5

Mutta surullisinta oli havaita, että minua vartioitiin joka puolelta ja että pako oli mahdoton. Iltapäivällä väänsin vielä tahkoa, ja kun voimani pettivät, potkaisi veljeni minu...

6. Part 6

Kaikki kauhunkuvat silmissäni minua peloitti jäädä yksin huoneeseeni ja niin otin peiton ja paneuduin maata sisareni viereen. Kolme päivää kestäneiden kärsimysten nääntämänä min...

7. Part 7

»Nyt kun olen antanut sinun ymmärtää, että harjoitan nykyisin tuollaista »piipuntekijä — nälkätaiteilija» -ammattia, tiedän, hyvä Adrien, että vain surkea tilani estää sinua pyy...

8. Part 8

Seisoen keskellä huonetta, kädet taskuissa, bey kuunteli ja hymyili, silmissä tutkiva ja ivallinen tuike. Minä heittäydyin rukoillen hänen jalkoihinsa. Ja hän siroitteli auliist...

9. Part 9

Noudin kiireesti pieniä sytykepuita ja paperia, tein nuotion ikkunalaudalle ja pistin siihen tulen. Väristen kauttaaltani tekoni kauheutta, minä hetkistä myöhemmin katselin, kui...

10. Part 10

Eikä aikaakaan, kun aurinko jo alkoi lämmittää selkääni, ja minä tunsin hyväätekevän rauhan laskeutuvan rintaani. Saavuin kylään. Se näytti minusta vähemmän rumalta. Täällä koir...

11. Part 11

»Kuinka saatoit luottaa ensimäiseen vastaantulijaan, joka silitteli hyväillen lapsekkaita kasvojasi?» Upseeri puheli kauan kanssamme, kertoillen Mustafa beyn suurista konnantöis...