Kesätoverit: Meren säveliä

-- Nuori koivu kasvoi meren rannalla, ja meri oli jäässä pitkän talven. Silloin tuuli lensi koivun luo laulamaan kotoisia säveleitä. Koivu kuunteli, sillä hän rakasti laulua, mu...

Ylipursimies nauroi jälleen, vilkutti silmää yhdelle koreahepenäisistä tarjoilijatytöistä, viittasi Aarretta ja sanoi merkitsevästi ruotsinkielellä, jota hän osasi: -- Ensikerta...

-- Niin olen, vastasi Viljo hilliten itseänsä. -- Minä tunnen tämän toisen, joka sai paperini; hän on ylhäinen herra, huvitettu seikkailemisesta. Laskekaa hänet menemään, hän on...

-- Kyllä minä ihmettelen äitiä, joka niin hyvin ymmärtää heitä, ja Aarretta, joka ei muiden kanssa viihdykään. Minä tunnen kaikki kyläläiset, mutta vieras olen heille sentään, m...

Ajatuksissaan hän piirteli jotakin valkoiseksi maalattuun pöytään, havahti samassa, punehtui ja alkoi hieroa sitä kastetulla nenäliinan kulmalla. Ensimmäiseksi hävisivät pienet...

Tähtilampi oli ainoastaan muutaman kivenheiton päässä Valkamasta, piilossa jyrkkien äyräittensä sylissä, tiheän kaislavyön varjoamana. Se katseli ympärillensä kuin viaton, kirka...

Einar kumartui hänen ylitsensä: -- Nouse, Mailis, nouse! Ja kun Mailis ei liikahtanut, hän sanoi syvästi surullisella äänellä: -- Sinäkin olet epätoivoinen, vaikka hän kirjoitti...

Aarre oli hyvin väsynyt ja nukkui pian epämukavuudesta huolimatta, mutta uni loppui lyhyeen, sillä varhain joku survaisi häntä kylkeen, ilmoittaen että oli aamukahvin aika. Kell...

Valio seisoi laiturilla eikä ajatellutkaan kastavaa rankkasadetta nyt enää. Hän katseli muita odottelijoita ja kuunteli puheen sorinaa. -- Kirottu pappi! -- hän kuuli yhden sano...

Vettä, vettä, vettä loppumattomiin asti! Se välkkyy ja kimaltelee kuin kulta, se lepää tasapintana aavikon lailla, uneksivana ilta-auringon loisteessa. Saaret ahtavat sen tuon t...

Eikä Mailis kuitenkaan ollut valmistunut. Einar oli vaunuilla ajanut laivarantaan, mutta hän ei voinut, hänen täytyi jäädä. Hän nojasi verannan kaiteeseen, katsellen aavalle, ih...