Kardinaalin nuuskarasia

Aivan hänen edessään — hänen jalkainsa juuressa — virtasi kapea, sinertävän vihreä Aco, jonka molemmilla rantamilla pitkässä jonossa kasvoi tummia poppelipuita. Acon vedet paken...

»On olemassa muuan Peetri Marchdale — en kuitenkaan tiedä, onko tämä sama Peetri Marchdale, jota tarkoitat, vaikkei sennimellisiä liene montakaan mailmassa — joka on Archibald M...

Marietta vaikeni tuokion ja tuumi mielessään. »Niin, teidän armonne, hän kutsuu esimerkiksi vasikanpaistia linnuksi. Eräänä päivänä, kun annoin hänelle vasikanpaistia aamiaiseks...

Poika oli tanakka, lyhyenläntä, noin kahden-, kolmentoista vuotias pieni miehenalku. Hän oli ruskeatukkainen, tummaihoinen, kirkassilmäinen. Hänessä oli jotakin ennenaikojaan ky...

»Kas vain, sinä tiedät, että me kaksi olemme kovan onnen tovereita, eikö niin?» sanoi Peetri. »Minultakin ovat vieneet vasikkani — vaikka minun vasikkaani vain kuvannollisessa m...

»No niin», sanoi kardinaali miettivän näköisenä »sulkumerkkien» syventyessä, »sanoistasi päättäen uskon, että sinulla voi olla hänestä hyötyä naapurina. Annahan kun ajattelen......

Ihmeellistä oli pidellä _hänen_ hattuaan kädessään — se oli melkein samaa kuin kosketella häntä itseään. Salaa siveli hän sillä poskeaan, ennenkuin ripusti päähineen naulaan. Ja...

»Hän onkin ihmeellinen vanhus. Tahtoisin kovin mielelläni pidättää hänet luonani koko loppukesän, vaikkakin hän nyt sanoo pistäytyneensä tänne vain viikoksi. Ollessaan Roomassa...

»Eipä suinkaan, jos naisessa on vähänkään tosi intoa», sanoi rouva O'Donovan Florence. »Vaimo voi kylläkin katkeroittaa miehensä elämän ja tehdä sen aivan sietämättömäksi, jos h...

»Se on mieletöntä — aivan mahdotonta», sanoi hän. »Ja kuitenkin, jos sinä ilmeiseksi ihmeeksi olisitkin oikeassa, niin olisi kauheata.» Hän vaikeroi taas ääneensä. »Jos jonkun i...

»Tehkää hyvin», sanoi Peetri tehden kohteliaan kädenliikkeen. Ja vei sitten rouva O'Donovan Florencen ympyriäisen marmoripöydän ääreen. »Kaksi kuppia kahvia, olkaa hyvä», sanoi...

»Olinkohan minä eilen vähän liiaksi äkkipikainen?» ajatteli hän sitten. »Jos olisin viivähtänyt hetkisen, ei kardinaalin olisi tarvinnut vaivautua tänne tänään — olisihan minun...

Marietta parani päivä päivältä. Parin viikon kuluttua saattoi hän iltapäivisin noin tunniksi tai pariksi nousta vuoteesta ja istua auringonpaisteessa puutarhassa. Ja sitten sisa...

»Löysittekö —?» sanoi herttuatar. »Setäni itsekin luuli jättäneensä sen sinne. Hän hukkaa sen alituisesti. Onneksi on hänellä toinen, jota hän käyttää hätätilassa. Olitte kovin...