Jean-Christophe I Sarastus

Kun hän kerran kaiveli erästä kaappia, sai hän käsiinsä esineitä eikä tiennyt, mitä ne oikein olivat: lapsen mekon ja juovikkaan myssyn. Hän vei ne riemuissaan äidilleen, mutta...

-- Kas tuossa: _Aaria_. Tätä lauloit sinä tiistaina, kun loioit vatsallasi permannolla. -- _Marssi_. Tätä minä pyysin sinua alkamaan alusta menneellä viikolla, tätä, jota sinä e...

Kellot... Nyt on aamun sarastus! Ne vastaavat toisilleen, valitellen, hieman surumielisinä, ystävällisesti, rauhallisina. Niiden verkkaisissa sävelissä kohoavat unten liitelevät...

Hänen unensa eivät olleet kokonaisia tarinoita; niillä ei ollut päätä eikä häntää. Silloin tällöin vain hän näki selvämuotoisen kuvan: äiti leipoi torttua ja raapi veitsellä poi...

Varsinkin musiikki teki suorastaan ihmeitä. Se ympäröi esineet utuisella ilmapiirillä, jossa kaikki tuli kauniiksi, yleväksi ja kaivattavaksi. Se herätti sielussa kiihkeän halun...

Joskus tuli valtatiellä talonpoika rattaillaan vastaan. Mies tunsi isoisän ja antoi heidän nousta kärryihinsä. Se oli maallista autuutta. Hevonen juoksi kovasti, ja Christophe h...

Hän huomasi pojan harmin ja tahtoi hyväillä häntä; mutta Christophe kääntyi vihoissaan häneen selin; ja monta päivää mökötti hän enolle. Hän vihasi Gottfriediä. -- Mutta kuinka...

Meni melkoisen kauan ennenkuin Christophe huomasi, että isä joi. Melchiorin kohtuuttomuus pysyi ainakin alussa jonkinlaisissa rajoissa. Se ei ollut laisinkaan raakaa. Se ilmeni...

Se tapahtui kerran iltapuolella. Äiti oli pukenut hänet puhtaimpiin vaatteisiin, hyviltä ihmisiltä saatuun käytettyyn pukuun, jonka kekseliäs ja kärsivällinen Louisa oli osannut...

Virran pauhu kohoaa talon takaa sitä kohti. Sade on lyönyt ikkunaan aamusta alkaen. Vesi valuu purosena ruutua pitkin, jonka yksi kulma on rikkonainen. Kellertävän kalpea päivä...

Nuori prinsessa nauroi herttaisesti, sanoi, että Christophe oli suloinen töpsykkä, suuteli häntä moneen kertaan, ja Christophen ja isoisän tyrmistykseksi hän kertoi heti kaikki....