Finnish fiction -- 20th century
— Tuota en saa enää katsella, tuota kuuta näin. On kummallista, etten ennemmin ole huomannut kelmeätä, vaalealäikkäistä kuuta. On kuin ei sitä mistään voisi nähdä juuri tuollaisena, vaan ainoastaan tästä paikasta, juuri tämän ikkunan luota, kun tuo verho riippuu noin, kun näin...
— Tuota en saa enää katsella, tuota kuuta näin. On kummallista, etten ennemmin ole huomannut kelmeätä, vaalealäikkäistä kuuta. On kuin ei sitä mistään voisi nähdä juuri tuollais...
2. Part 2Liisa joutuikin sitten omistamaan aikansa niin tarkoin pojille — nämä sairastivat kaikki tuhkurin — että Kristian hänestä aivan luonnollisesti etääntyi. Hän alkoi saada tuttavia...
3. Part 3Eräänä päivänä — hänen kotiinpaluustaan oli kulunut noin kuukausi — hän oli kävelyllä haassa. Maa oli vielä pehmeätä ja mutaista lumen sulamisen jäljiltä. Hänen edessään häiläht...
4. Part 4— Sanot, kun ensin saat kaiken hyvään kuntoon, ruokit nälkäisiä, mutta jos olisi oikein, niin nyt jo heti asettuisit maantien laitaan ja ojentaisit leipää nälkäisille, sanoi tyt...
5. Part 5Portaiden edessä hän pysähtyi. Hänestä tuntui, että oli uhkarohkea ja kerrassaan erikoinen teko nyt suoritettava. Hän käveli hetkisen vastapäisen kahvilan edustalla, katsoi pitk...
6. Part 6— Enemmän, paljon enemmän voi rakastaa jotakin solmuheinän kukkaa lautakasojen välissä, tai kulunutta ruohoa, joka pistää esiin kallion juurella, karkeita nokkosen lehtiä, kuin...
7. Part 7T:nen oli matkustanut ja Kristian kaipasi häntäkin. Hän muisteli tämän kärsimystä ja kiukustui sydämessään itselleen siitä, ettei koko aikana, kun T:nen oli ollut hänen luonaan,...
8. Part 8Iltapäivällä tuli Maria hänen huoneeseensa. Kristian huomasi, että hänellä oli aikomus jostakin erikoisesti puhua, että hän oli puhuttavaansa valmistellut, mutta ei nyt kuitenka...
9. Part 9Oli jo hämärä ja huurteiset ja jäiset kaislat sinersivät mättäiden lomissa ja lampien partailla. Koivun jäähileisten oksien lomitse hän näki harmaan ja punertavapilvisen taivaan...
10. Part 10Maria ja Kristian seisoivat pihlajan alla. Tuuli ja pyöreät, valkoiset kukkapallot ja kahisevat lehdet taipuivat ja kiertyivät kuin lakaistuina aina heidän päittensä yli puuskan...
11. Part 11Maria oli istunut tukka hiukan hapsottavana penkillä. Kristian oli harmikseen huomannut, että hänen päällystakistaan puuttui nappi ja että se näytti hiukan väljältä ja tahraisel...