Niniven lapset

Siltä ainakin tuntui. Ståhlen perhe oli päässyt kaukaisten toiveittensa perille ja heräsi eräänä elokuun viimeisen päivän aamuna Suur-Kaupungissa. Tai oikeastaan heräsivät kunna...

Herrat puhuivat suurista kaupungeista, ja kunnallisneuvoksen nauru soi iloisesti pitkin matkaa, kajahtaen kahdenkertaisella voimalla porttiholvien kohdalla. Kun herrojen äänet a...

Runoilija luki onnellisen uutisen toiseen ja kolmanteen kertaan. Pieni tyytymättömyyden välähdys meni hänen sielunsa lävitse, kun hän näki, että oli jaettu kaksi suurempaa palki...

Gunilla-rouva, joka neljättäkymmentä vuotta joko välittömästi tai välillisesti oli ollut mukana miltei jokaisessa kansallisessa sivistysharrastuksessa ei yksin kotikaupungissaan...

— Joka hajoittaa kaikki tuuleen... tuuleen. Juuri sen vuoksi... sen vuoksi minusta on isänmaallinen velvollisuus kovistaa ukkoa... kovistaa... että hän tulisi järkiinsä... järki...

Ajuri pysähtyi tutun, luhistuvan portin eteen. Ruokoranta maksoi ja viskasi savuavan sikarinpätkän lumeen. Tie kadulta pihamaalle oli niin tukossa, että nuori mies tuli ajatelle...

Vikberg vihelteli ja ilmoitti, että täytyi odottaa iltapäivätuntia — sellaisia ei ollut joka päivä. Ståhle kulki kuin kuumeessa. Pojat arvailivat, että Vikberg oli määrännyt hän...

Vanhus ei enää kysynyt pojalta, halusiko hän auttaa. He sulkivat portin ja alkoivat puhdistaa huonetta. Kun piti tehdä tulta eivätkä halot tahtoneet syttyä, toi vanhus salista s...

Kunnallisneuvos oli kuitenkin jonkin verran levoton illasta. Hän kuljeskeli, vihelteli, koetti lepytellä siellä ja lepytellä täällä, tunsi, ettei se onnistunut millään taholla,...

Kaikki pöytäkunnan jäsenet olivat syöneet ja juoneet komeasti, mutta kenelläkään ei ollut rahaa maksaa. Herrat olivat toinen toisensa jälkeen vieneet toisiaan syrjään kysyäkseen...

Kerran illalla, kun Otteli ja hänen isänsä olivat kahden kotona ja Otteli oli laulanut, purskahti isä äkkiä itkuun. Tytär painoi hellästi hänen päänsä rintaansa vastaan ja puhel...

Eräänä keväisenä sunnuntaina, kun Ståhlen perhe kaikessa rauhassa istui kotoisen kahvipöydän ääressä, tuli taloon odottamaton vieras. Tai oikeastaan tämä vieras tuotiin, hän ei...

— Tiedättekö te, maisteri Blundh, sanoi rouva Murman suorasukaiseen tapaansa vierustoverilleen vasemmalla puolella, — että minä monesti olen harmitellut teidän säästäväisyyttänn...

— Mikäli... mikäli niinikään olemme kuulleet, on meillä toivoa... toivoa muun muassa... saada... saada pari kirjailijaa... muilta... muilta kustantajilta... Toinen näistä kirjai...

Autot, jotka täynnä ihmisiä ajoivat keväisinä iltoina Suur-Kaupungista, tekivät kammottavan vaikutuksen. Miehet ja naiset huusivat ja nauroivat. He olivat kauniit ja nuoret, Jum...

Tytöt huomasivat, että oli aika lähteä, ja Anna ja Maria riensivät punaisen kallion poikki. Kolmas tytöistä pysähtyi, ikään kuin pilvi-enne tai mennyt muisto olisi niin järkyttä...