Mykkä paholainen: Kertomuksia

Hän oli oikeassa, kummallisen välinpitämätön olin toisinaan. Hän jollain tavoin laski silmissäni, tuli ikäänkuin lähemmäksi minua. Rakkauteni korkea ihanne aleni, ja se teki min...

Lauran sairaus oli merkillistä, hän nukkui, yhä vain nukkui. Toisinaan tuska kuvastui hänen kasvoillaan, huulet liikahtelivat kuin jotakin sanoakseen, ja hän hengitti kiihkeästi...

Yö kului kuitenkin, miesten hyppiessä äänettöminä lautalla, nääntymäisillään kylmästä, nälästä ja väsymyksestä. Lautta kulki yhä tasaisesti virran mukana, mutta se oli tavattoma...

Nopeasti syöksyi ajatus aivoihini, ja päätökseni oli heti valmis. Lähdin juoksemaan huimaa vauhtia ulommaiselle niemenkärjelle. Juoksin ehkä kilometrin. Sitten heittäysin veteen...

Tuuli tohisi haikeasti ja pitkäveteisesti. Katolta kuului sadeveden lorina ja peltisen tuuliviirin vihlova vingahtelu. Oli pilkkopimeä. Yhtäkkiä rupesi hänen korvissaan soimaan...

Tuli hiljaista, koski vain lauloi. Linnunrata kulki vaaleana päämme päällä, ja seulovainen vilkutteli ystävällisesti. Kaarlo kääntyi minusta poispäin ja katseli hopeista utua, j...

Ouru oli itse tästä tietoinen, ja minä käsitän mitä hän kärsi. Syvällä sydämessään hänellä oli rikkaus, joka kuohui, pyrki esille, tahtoi päästä oikeuksiinsa. Kuluttava tuli pol...

Ovenvartia katsoi ällistyneenä vuoroin minuun, vuoroin oveen, joka vastikään oli paukahtanut kiinni toverini jälkeen. Minä olin yhtä hämmästynyt. Olimmehan juuri tulleet tähän k...

-- Kuinka sinä saatoitkin olla niin mieletön, Valdemar? Auttajaa sinä tarvitset. Sellaista, joka pitää huolta terveydestäsi ja keittää ruokaa kerjäläisillesi. No, sellaistahan m...

Vihan vimmassa Valdemar tarttui työhön. Mikä pölkkypää hän olikaan ollut uskoessaan hyvää ihmisistä ja luottaessaan heihin. Armotta hääti hän kaikki torpparinsa, otti heidän maa...