Luostarin kasvatti

Oli ankara pakkasilta. Kuhasalon erakkolan veljet palasivat juuri messusta, jota vanhin munkeista oli johtanut esimiehen itsensä ollessa kastematkoilla Karjalassa jossakin Kalti...

Vanhus kumartui silittämään pojan päätä. Ajatukset näyttivät kulkevan jossakin kaukana, kenties niissä monissa mökeissä, joissa häntä kaivattiin, toisissa kaivattiin ja toisissa...

Jorma, joka oli ollut toisen päivänsä suojelijansa mukana, oli oppinut sen, ettei tässä maassa tulisi kukaan menestymään ja tulemaan suureksi kansan keskuudessa, ellei itsekin o...

Päiviä, kenties kokonainen viikkokin oli jo kulunut, kun Jorma alkoi viimein saada muistinsa takaisin. Ja luultavasti siihen oli kulunut pitkä aika, koskapa ulkona oli jo kesä t...

Karjalaisille tuli pahempaa; arkkipiispa oli kieltänyt kaikissa kirkoissa ja sen menoissa sekä luostareissa palvelemasta pyhimyksinä keitään karjalaisia heimopäälliköitä ja sank...

Siitä lähtien saapui Jorma aina sinne, missä munkit olivat parhaillaan ottamassa omavaltaisia veroja, karjalaisten voimatta sitä estää. Hän ilmestyi sinne sen näköisenä, että mu...

Hän meni saaren erottamaa oikeanpuoleista haaraa kohti ja koetti pitkin rantoja soutaen päästä ylös. Kova ponnistus ja pahin paikka oli ohi, kosken ryöpyt alkoivat jo jäädä taak...

»Se on rehellisen miehen puhetta! — Ja sano, luuletko koskaan tulevasi niin hyväksi, että voit kerskua uskovasi täydellisesti jumalaasi ja luottavasi hänen voimiinsa yksin etkä...

»Antakaa minun kulkea täällä säkkineni, sillä se on parhain huvini. Jo lapsena opin auttamaan ihmisiä ja olen aivan onneton, ellen saa tehdä sitä vielä nytkin. Ja jos en saa teh...

»En voinut olla enää sisällä, kun aloin jo olla levoton sinusta. Eihän luostari ole kaukana täältä ja sieltä saattaa tulla kaikenlaista pahaa. En tiedä, mutta minusta tuntuu kui...

Nyt olivat jo kaikki voiton toiveet kadonneet Stefanilta. Hänen Jormalle vasten naamaa sinkauttamansa tieto ei ollut kyennytkään nujertamaan tätä. Ja nyt, tuon uhkauksen kuultua...

Vähitellen alkoi erakkoon tarttua se usko, että ihmiset, joiden talot ja pellot hän näki Kontiolahden puolelta, olivat sentään siedettäviä. Hän uskoi heistä tuota vain sen takia...

Illalla saaren valloittajat menivät pois, ja Jormakin uskalsi, nähtyään veneen menevän, palata takaisin majalleen, pelkäämättä tulevansa häirityksi. Mutta samaan aikaan, kun puu...