Jean-Christophe Pariisissa II VI. Antoinette

Jeanninit olivat noita vanhoja ranskalaisia sukuja, jotka vuosisatoja pysyvät paikoillaan samassa maaseudun kolkassa ja puhtaina kaikilta vierailta sekoituksilta. Sellaisia on v...

Antoinettelle tuli joskus tavaton vimma kiusata veljeään. Hän sai Olivierin tulemaan alas puusta, sanomalla, että äiti kutsui häntä luokseen. Ja kun Olivier sitten oli tullut ma...

Kun tähän saakka ei kuitenkaan käsitelty muuta kuin pieniä summia, ja kun Jeannin oli sattunut joutumaan tekemisiin melkoisen kunniallisten ihmisten kanssa, niin ei menetelmästä...

M:me Jeannin, joka ei näyttänyt jaksavan enää muuta kuin vaikeroida, sai takaisin koko tarmonsa, kun hänen miestänsä ahdisteltiin. Hän huomasi nyt, miten kovasti hän oli vainaja...

Olivierin äiti ja sisar juoksivat yhä edelleen turhaan pitkin kaupunkia. M:me Jeannin pistäytyi vielä kerran Poyet'n parin luona, sillä noilla sukulaisilla, jotka tahtoivat kaik...

Antoinette sai säästetyksi salaa niinkin paljon, että hankki Olivierille aivan odottamatta pianon, joka eräänlaisen vuokramaksu-järjestelmän perusteella muutamien kuukausien pää...

Hän kävi joskus eräiden rikkaiden juutalaisten salongissa, nimittäin Nathanien perheessä; he olivat kohdanneet hänet eräiden tuttaviensa luona, sillä siellä antoi Antoinette lap...

Missään sitä ei voitukaan kaivata sen vähemmän kuin tuossa uudessa paikassa Saksassa. Grünebaumeissa, joiden lapsille hänen piti opettaa ranskaa, ei näyttänyt olevan minkäänlais...

Seuraavana aamuna Antoinetten päätä särki hirveästi, mutta muuten oli kuin olisi paino sydämeltä pudonnut. Veljestä tuntui siltä kuin hän olisi viimein saanut rauhassa hengittää...

Olivier ei huomannut mitään. Häntä huvitti liiaksi hänen uusi elämänsä, tai se vei hänen ajatuksensa niin, ettei hän tullut tarkanneeksi sisartaan. Hänellä oli se nuoruuden murr...

Kuitenkin vetäytyi hän niin paljon kuin saattoi muistelemaan sisartaan. Hän suri, ettei voinut pitää hallussaan sitä huoneistoa, jossa he olivat yhdessä asuneet. Hänellä ei ollu...