Vanha tarina Montrosesta

»Niin kauas ei lupaukseni ulottunut, herra markiisi», vastasi Menteith. »Minä vain sanoin: asian laidan tämmöisenä ollessa kuin nyt--eikä juuri ole mitään toivoa, että se muuttu...

»Minä olen Ranald Sumulainen!» vastasi saarelainen, uudestaan sivaltaen; ja sen sanan perästä alkoi heidän välillänsä tuima käsikahakka. Mutta niin näytti olevan sallittu, että...

»Kaikki aatelisherrat näillä seuduin», kertoi hän, »vannoivat kostoa tästä kauheasta ilkityöstä. He tarttuivat aseisiin yhdessä murhatun miehen sukulaisten ja langon kanssa, ja...

Tällä sotalaulun pätkällä kukistaen pahat aavistuksensa kapteeni seurasi opastansa jonkintapaiseen vartijatupaan, joka oli täynnä aseellisia vuorelaisia. Hänen käskettiin odotta...

»Tyttö», vastasi Ranald, »jos olisit kauemman aikaa elänyt meidän joukossamme, niin olisit paremmin oppinut eroittamaan totuuden oikean äänen. Tälle saksilaisherralle ja Ardenvo...

He läksivät siis salista. Kreivi Menteith sekä kapteeni menivät Donaldin perästä, ja toinen vuorelainen vei molemmat palvelijat toista tietä. Melkein samassa, kun edelliset oliv...

Näin jätettyään markiisin uuden liittolaisensa haltuun Dalgetty painoi vipua, ja salaovi lensi auki, eikä se kääntyessään narahtanut hiukkaakaan: niin hyvin olivat saranat tasoi...

Päivän valjetessa Montrose otti vanhan Ranald Mac Eaghin puheilleen majassansa ja kyseli häneltä lavealti sekä tarkasti, mitä teitä voisi päästä Argylen alueelle. Hän kirjoitti...

»Kyllä ymmärrän pistoksenne, herra Duncan», sanoi Montrose tyynellä mielellä. »Ainoa, mitä voin lisätä, on se, että jos totisella katumuksella lienee voimaa sovittaa hairahduksi...

»Teidän luvallanne puhuen, kunnioitettava herra», vastasi Anderson, kunnioittavaisesti lakkiansa kohottaen, »meidän tulee suuresti tarvis kelpo upseereja rekryyttiemme harjoitta...

Länsivuoriston päälliköt Montrosen armeijassa pitivät, melkein joka mies, Argylen markiisia ensimmäisenä ja sopivimpana vihollisuutensa esineenä. Heillä oli melkein jokaisella o...

Luon' uhkean keräjätammen Orpotyttönen istuelee; Hänen päällehen kuolleita lehtiä sataa, Kuolleemp' on sydän raukkasen, Tytön tukkaan Puhurin poika Kylvi kylmiä helmiään; Ne loi...

»Nyt» virkkoi hän, »on jokaisella totisella, uskollisella skotlantilaisella paras tilaisuus todistaa, että syynä siihen häpeään, jonka alaiseksi meidän maamme viime aikoina on t...

»Se on kelpo aatelismiehen nimi», virkkoi soturi, »jonka sanaa ei sovi epäillä.» Yhdellä kädenliikkeellä hän siirsi pyssyn selkäänsä takaisin, toisella hän tervehti nuorta herra...

Näistä mietteistä herätti hänet viimein päivälliskellon iloinen helinä, jolloin vartijana ollut vuorelainen muuttui hänen kamariherrakseen, opastaen hänet saliin, missä neljää h...

»Muistan kuulleeni», sanoi Dalgetty, »eikä siitä olekaan kovin pitkä aika. Olipa se lysti pilanteko, kun mätitte leipää kuolleen miehen päähän, vaikka se sentään oli vähän liian...

Kerrottavamme alkaa sen suuren, verisen sodan aikana, joka raivosi Suur-Britanniassa seitsemännellätoista vuosisadalla. Skotlanti oli vielä säilynyt keskinäisen sodan raatelemis...

»Enpä olisi luullut», sanoi majuri Dalgetty, kömpiessään pystyyn vuoteeltaan, jona hänellä oli ollut kasa kovia kanervanvarsia, »että voisi olla näin vastahakoista nousta sijalt...

Näin sanottuaan hän vihelsi hyvin hiljaa ja sai samallaisen, yhtä hiljaisen vastauksen sen vuorisolan yläpäästä, jota myöten he olivat jo jonkun aikaa nousseet. Jouduttaen askel...

»Sen te muutenkin saatte liian pian tietää», vastasi Allan. »Älkää puhuko minulle enää, minä olen kysymyksiinne kyllästynyt.» Näin sanoen hän painoi kätensä otsaansa, nojasi kyy...

»En minä», vastasi Angus jotenkin ynseästi, »ole mikään riidan nostaja; päinvastoin mieluummin tahtoisin olla rauhan sovittaja. Minun veljessäni, yhtä hyvin kuin useimmissa mieh...