Ruhtinas Serebrjani: Kertomus Iivana Julman ajoilta

Jos Vjasemski olisi terve, niin peitellä häneltä bojaritarta olisi enemmän kuin vaarallista oli miten hyvänsä. Mutta paraneeko Vjasemski eli ei -- Jumala sen tiesi! Vaan Morosov...

Tuo Serebrjanin odottamaton rohkeus saattoi Iivanan hämilleen. Hän muisti, ett'ei se ollut ensi kerran, kun Nikita Romanovitsh puhui hänelle niin vapaasti ja suoraan. Mutta kuit...

-- Kiitoksia pojat, koskapa pidätte minua arvossa, niin otan teistä seuraavat: tule esiin, Poddubni, ja sinä, Hlopko, ja sinä, Djamel, ja sinä, Lejesnikov, ja sinä, Rjesheto, ja...

Ukko katsahti häneen tutkivalla silmäyksellä, niin paljon kuin hyväntahtoiset silmänsä sallivat, ja puhumatta sanaakaan, johdatti hänet laajan pihan poikki matalaan, yksikupooli...

Bojaritar ei levännyt vielä. Hänen päässään ei ollut enää kokoshnikkia. Tuuhea, puoleksi hajallaan oleva tukkansa valui hänen valkeille olkapäilleen. Jelena oli valmistunut riis...

-- Kuulkaa, miehet, -- tsaari sanoi: -- menkää slobodaan, suoraan hoviin; odottakaa siellä minun tuloani, -- tsaari nimittäin lähetti teidät. Kun olette syöneet ja juoneet ja mi...

-- Niin kyllä, -- hän vastasi, heittäen pois lusikkansa. -- mitäpä minäkään enää eläisin päivän valossa! Menen herrani luokse, lasken vanhan pääni hänen päänsä viereen ja palvel...

Hänen silmistään Morosov arvaa kaikki. Eikä hän ole sellainen mies, että antaisi hänelle anteeksi! Ei ole kallis bojarille henki, kallis on hänelle hänen kunniansa! Tappaa hänet...

-- Aha! -- Basmanov huudahti, ja teeskennelty huolettomuutensa katosi, ja silmänsä säkenöivät, jopa hän unohti sorisuttaa kieltänsäkin: -- aha! lausui viimein! Minä tiedän, mitä...

-- Mitäs tehdä? -- hän lisäsi, nähdessään Serebrjanin kiihtyvän vihan: -- ehkä sinun on vielä sallittu elää ihmisten ilmoilla. Sinä olet luonteeltasi jäykkä, Nikita Romanitsh, m...

-- Kiitos sinulle, hallitsija, -- hän sanoi, -- kiitos kestitsemisestäsi! Kiitos, että ajat pois palvelijas, ikäänkuin kelvottoman koiran! Kyllä, -- hän jatkoi varomattomasti, -...

-- Hiisi heidät tuntee, auttavatko; isäseni! Korppi ei korpilta silmää puhkase; mutta minä kuulin heidän puheskelevan keskenään, piru tiennee millä kielellä; en sanaakaan ymmärt...

-- Ette minua parempaa ole nähneet! No, mitä te, pölkkypäät, sitten olette nähneet! Sillä tiedättekö,-- jatkoi Persten kiivaasti, -- tiedättekö, etten minä hänen rinnallaan ole...

-- Ja mistä syystä sinä heitä niin puolustat? -- sanoi ilkeästi hymyillen Maljuta. -- Vai onko sinun hauska nähdä, että, kuinka pulska ja kaunis oletkin, sinä yhä heidän kesken...

-- Armollinen herra! -- sanoi hän: -- sitävartenhan hauki on meressä, ettei ruutana nukahtaisi! Tottumattomana en ryhdy sota- enkä kauppa-asioihin. Jää hyvästi, isä; tuolla koho...

Vaivoin onnistui opritshnikeille vetää pois Mitkan, mutta Homjak nostettiin ylös kuolleena, ja kun kaikkien silmät olivat kääntyneet hänen mustuneisiin kasvoihinsa ilmestyi Mitk...

Kun Maljuta tuli linnaan, Iivana Vasiljevitsh istui yksin huoneessaan. Hänen kasvonsa olivat vaaleat, silmät paloivat. Mustan kaapun oli hän vaihtanut keltaseen, koruommelluksil...

Kun hän vihdoin kyllästyneenä murhaamiseen käänsi hevosensa ja, ajettuaan ympäri kentän, poistui, itse verellä tahrattuna ja verellä tahratun sotajoukkonsa seuraamana, silloin k...

-- Hallitsija, -- hän sanoi, -- älä kuule bojaria! Hän valehtelee minusta puita heiniä, koska minä olen halpa mies, ja meidän kesken totuus ei tule ilmi; mutta käske kiduttamaan...

Bojari oli ennen elänyt ystävyydessä hänen vanhempainsa kanssa, nytkin hän kävi häntä tervehtimässä ja rakasti kuin omaa lastaan. Jelena häntä kunnioitti kuin isäänsä ja uskoi h...

Kremlin suuressa salissa, tsaarillisessa loistossaan ja mahtavuudessaan istui Iivana Vasiljevitsh valta-istuimellaan, Monomahin[42] lakki päässään, kultaisessa puvussa joka oli...

-- Kun hän sai kuulla Drushina Andrejitshin mestauksesta, armaiseni, kun luostariin tuli tsaarilta synodik, ynnä kaikkien mestattujen nimiluettelo ja käsky rukoilla heidän sielu...

I. Opritshnikit. II. Uusia tovereita. III. Loitsiminen. IV. Drushina Andrejevitsh ja hänen vaimonsa. V. Kohtaaminen. VI. Vastaanotto. VII. Aleksandrovan sloboda. VIII. Pidot. IX...

-- Kuului, ruhtinas. Hän oli todellakin jousimiesten joukossa. Näyttää vähäpätöiseltä viralta, miten siinä voi tehdä itsensä huomatuksi? Vain tapahtuipa kerran, että metsästämäs...

Mylläri nosti päätään ja ikäänkuin hänen olisi ollut vaikea kääntää katseensa pois ammeesta. Hänen jäsenensä koukistuivat, hiki valui hänen kasvoiltansa; hän vaikeroiden ja änky...

-- Miten minä sinua huvittaisin? -- hän sanoi, asettaen kyynärpäänsä pöydälle ja katsoen suoraan Iivana Vasiljevitshin silmiin. -- Liian oppinut olet huvituksissa, ei millään vo...

-- Aukene allani, kostea maaemo! -- hän vaikeroi: en enää tahdo nähdä päivän kultaista valoa! Surmaan itseni omalla kädellä, teen myrkyllä lopun itsestäni! En voi elää sinun kuo...

-- "Sinuapa, Akundin Akundinitsh, minä odotin tasan kolmekymmentä ja kolme vuotta; tunnen ukkosi Samjatnja Putjatitshin; ja, näetkö, minun veljeni, Akundin Putjatitsh, oli sinun...

Jälestäpäin, -- kertoo muinaistaru, -- eräänä kovana talvena, Tammikuussa, kohosi asukkaiden kauhuksi Aleksandrovskin slobodan yli musta pilvi, laskeutui aivan palatsin kohdalle...