Näin puhui Zarathustra: Kirja kaikille eikä kenellekään

Kolmesta muutoksesta. Hyveen opetusistuimista. Tuonpuoleisten odottajista. Ruumiin halveksijoista. Riemuista ja intohimoista. Kalpeasta rikoksellisesta. Lukemisesta ja kirjoitta...

Vanhus meni pois, mutta palasi pian takaisin ja tarjosi Zarathustralle leipää ja viiniä. "Paha seutu on tämä nälkäisille, sanoi hän; siksi asun minä täällä. Eläimet ja ihmiset t...

Siinä ei ole kylliksi, että te teette sovinnon sen kanssa jonka surmaatte. Teidän murheenne olkoon rakkautta yli-ihmiseen: siten vanhurskautatte te oman vielä-elämisenne! "Vihol...

Paljon on sellaista, jota toinen kansa kutsui hyväksi ja toinen häväistykseksi ja pilkaksi: niin minä havaitsin sen olevan. Paljon on sellaista, jota havaitsin täällä kutsuttava...

Eräänä päivänä oli Zarathustra nukkunut viikunapuun alle, sillä ilma oli helteinen, ja käsivartensa hän oli laskenut kasvoilleen. Silloin tuli kyykäärme ja puri häntä kaulaan, n...

Tämän jälkeen läksi Zarathustra jälleen takaisin vuorille ja luolansa yksinäisyyteen ja vetäytyi pois ihmisten parista: odottaen kuten kylväjä, joka on siemenensä siroittanut. M...

Haltioituneitten kaltaisia he ovat: mutta se ei ole sydän, joka heidät haltioi, -- vaan kosto. Ja jos he käyvät hienoiksi ja kylmiksi, niin se ei ole henki, vaan kateus, joka te...

Jos he ovat olevinaan viisaita, niin minua hiukan vituttaa heidän pienet mietelauseensa ja totuutensa: usein on heidän viisaudessaan sellainen haju kuin se nousisi lätäköstä: ja...

Niin puhui oppilas; ja kaikki toiset tungeskelivat nyt Zarathustran ympärillä ja tarttuivat hänen käsiinsä ja tahtoivat saada hänet jättämään vuoteen ja alakuloisuuden ja palaam...

Näin puhui Zarathustra noustessaan itselleen, lohduttaen sydäntään kovilla lauselmilla: sillä hänen sydämensä oli tuskaisempi kuin milloinkaan ennen, ja kun hän tuli vuorenharja...

Kun Zarathustra oli jälleen mantereella, ei hän mennyt suoraan ylös vuorellensa ja luolaansa, vaan teki useita kierroksia ja kysymyksiä ja tiedusteli yhtä ja toista, niin, että...

Ja totisesti, sinä valitsit hetken hyvin: sillä juuri nyt lentävät yölinnut jälleen ulos. Hetki tuli kaikelle valonaralle kansalle, ilta- ja lepohetki, jolloin se ei -- "lepää"....

Ja jälleen pettyy paljosta ihmisessä senvuoksi, että moni kuori on halpa ja surullinen ja liiaksi kuorta. Paljon kätkettyä hyvyyttä ja voimaa ei tule milloinkaan ilmi; oivallisi...

Sillä: ellette te ole sairaita ja ikäloppuja raukkoja, joihin maa on väsynyt, niin te olette viekkaita laiskiaisia tai persoja kyyristyneitä huvikissoja. Ja ellette te jälleen t...

Kun eläimet olivat puhuneet nämä sanat, vaikenivat ne ja odottivat, että Zarathustra sanoisi niille jotakin: mutta Zarathustra ei kuullut, että ne vaikenivat. Hän makasi hiljaa,...

Ja totisesti, minä pidän siitä, iankaikkisesta kohtalostani, siksi että se ei kiihoita ja ahdista minua, vaan antaa minulle aikaa kujeisiin ja häijyyksiin: niin että minä tänään...

Mutta kun Zarathustra kiersi erään kallion kulmitse, silloin hän näki, ei kaukana allansa, samalla tiellä, ihmisen, joka viskoi jäseniään kuin raivotautinen ja syöksyi viimein s...

"Sinä hylyksi heitetty, joka itse olet itsesi hylyksi heittänyt, sinä et tahdo asua ihmisten ja ihmissäälin seassa? Niinpä siis tee niinkuin minä! Niin sinä opit myöskin minusta...

Vasta myöhään iltapäivällä, pitkän turhan etsinnän ja kuljeskelemisen jälkeen, palasi Zarathustra takaisin luolaansa. Mutta kun hän seisoi sen edustalla, ei enää kahdenkaankymme...

-- Ja Zarathustra virkkoi vielä kerran: "minä rakastan teitä, eläimeni!" Mutta kotka ja käärme tunkeutuivat hänen luoksensa, kun hän puhui nämä sanat, ja katselivat ylös häneen....

Ihaninta särpien ilmaa, auki sieramet kuin kupu maljan, vailla vastaisuutta, vailla muisteloita, niin istun ma tässä, ystävättäret armahimmat, ja katselen palmua, kuinka, kuin t...

Inehmo, oi! Yön kellot mitä sulle soi? "Unt' untelon ma nukuin --, väistyi uni pois: -- Syv' elo on, mitata päivän miel' ei vois. Syv' itku sen --, syvempi vielä ilon-syys: Huol...