Kuoleman tarkoitus

Ennenkuin nämä muistot himmenevät, tahtoisin kirjoittaa ne paperille. Täällä sairaalassani Saint-Guillaume kadun varrella -- sota on sen muuttanut kenttälasaretiksi -- on minull...

Oliko hän yhtä rakastunut niinäkin aikoina, joista kertomukseni jatkuu, se on, seitsemän vuotta myöhemmin, noin elokuun alkupuolella vuonna 1914? Eikö rakkaus ollut antanut sija...

"Niin", sanoi hän. "Sanon samaa itselleni, ja pelkään. Toistan sen Teille: minä pelkään. Pelkään, että hän sairastuu, vieläpä pahastikin. En saa häntä edes syömään. Hän laihtuu...

"Sittenkö, minä en halua sitä", hän vastasi. "Täydellinen parantuminen ei ole mahdollinen. Tämä leikkaus voisi kenties taata minulle neljä-, viisikuukautista elämänpidennystä, j...

Moinen leikkisä hilpeys, jolla hän ilmoitti verisimmästä leikkauksesta mitä voi tapahtua, todensi mitä muuan humoristi herjaavassa komparunossaan meistä väitti, että me nimittäi...

"Että hän on pelkuri, raukka, jos hän nimittäin kykenee taistelemaan. Mutta jollei hän kykene?... Marsal, antakaa minulle keino, jonka avulla taistella tätä hirvittävää tautia v...

Puoltatuntia myöhemmin hän kutsui minut työhuoneeseensa. Hänellä oli kädessä sähkösanoma, jonka ojensi minulle. Muuan rintamalääkäri, hänen entinen oppilaansa, ilmoitti hänelle...

"Se on vain muuan ajankohta hänen elimistönsä tilassa", vastasi Ortègue, "ja nuo elimet itse edustavat vain vähäisten fyysillis-kemiaalisten toimintojen sarjaa, jotka tuhoaa muu...

"Olen jostakin lukenut selonteon Pascal vainajan aivojen-avauksesta", sanoi Ortègue antaen käteeni _Mementon_. "Minun pitää se etsiä teille, Ernest. Tunnustan muutoin, etten käs...

Mutta oliko Ortèguessa muutakin kuin pelkkää kohtuuttomuutta? Oli kyllä sen silmissä, joka pani huomionsa vain tekoihin. Ken pohjia myöten tuntee perheolot, niinkuin minä heidän...

Niin tuskani raatelema kuin olinkin, kummastelin mielessäni, kuinka samat ajatukset, erilaisten ihmissielujen läpi taittuessaan, pukeutuvat aivan vastakkaisiin muotoihin. Arvois...

"Marsal", hän alkoi stoalaisen älyniekan äänellä, jolla hän oli aikaisemmin tässä samassa työhuoneessaan minulle esittänyt syöpänsä diagnoosin. "Eikö minulla koko elämäni ajan o...

"Rukoilin hänelle rauhaa, rouvani. Hän on tehnyt niin paljon työtä, kärsinyt niin paljon, rakastanut niin paljon. Jumala on hyvä. Hän näkee mitä me emme näe. Hän on antava hänel...