Elämän langat

"Pikku poikanen -- oi, minä olen niin paljon ajatellut häntä viime aikoina. On kuin tuntisin hänet, Leif. Hän kulkee ja ihmettelee, miksi hänellä ei ole isää niinkuin muilla pik...

Hän nousi reippaasti ja ojensi Gärdalle molemmat kätensä auttaakseen hänet pystyyn. Suudeltuaan viimeiset kyyneleet hänen poskiltaan hän pisti kätensä hänen kainaloonsa ja veti...

"Ettepä tietenkään", sanoi Borghild nyökäten veikeästi, "Te, olette vallan toista maata. Ja sitä paitsi insinööri Bjerke asettuisi siinä suhteessa jyrkästi vastustavalle kannall...

Den första fjäriln, som jag sett i år, var svart. I skog, som våren än ej klädt, den flög jag vet ej hvart. Till någon sjuklings lägerstad, hvars dag var all, till egen graf bla...

Pitkä, keski-ikäinen herrasmies, ruumiinmukainen vaalea päällystakki yllä, kulki samassa heidän ohitseen katukäytävällä ja kääntyi katsomaan heitä. Gärda näki vilahdukselta terä...

Siellä saattoi seurata luonnon elpymistä askel askeleelta. Puutarhojen nurmikot kävivät päivä päivältä vihreämmiksi, krookukset ja hyasintit työnsivät pitkiä, kapeita lehtiään k...

Kuului ikäänkuin huokauksia ja hiljaista kuisketta, hiipiviä askelia portaista ja käytävistä, vitjojen tai ruostuneitten avainten kalinaa. Elettiinkö hänen ympärillään salattua...

"Äiti sanoo, että Axelista tulee oivallinen aviomies ja että onni kyllä saapuu ajan mukana. Mutta minä en usko sitä -- -- Ei, Ebba, minä tiedän sen paremmin! Ja kaikkein raskain...

Hän puhui innokkaasti, kiihtyneenä omista sanoistaan ja siitä surullisen tuskaisesta katseesta, jonka hän oli saanut Gärdan silmistä. Tyttö istui liikkumattomana kalpein kasvoin...

Puron kohina alkoi kuulua lähempää. Vielä yksi polun mutka, ja sitten Ebba seisoi sillalla, joka vei putouksen ylitse. Pieni, hilpeä ja vallaton joki tuli ylhäältä tunturilta ja...

Talo sijaitsi lehmuskujan varrella juuri sillä kohtaa, mistä tie lähti isolle aukiolle. Viime vuosina oli sen poikki vedetty raitiotielinja, mutta ainoastaan kesäisinä sunnuntai...

Hän nousi ja lähti astumaan alaspäin pitkin polkua, joka luikerteli metsän lävitse, liukkaana varisseista kuusenneulasista. Hetken kuluttua hän saapui hauskalle aukealle, jossa...

Rouva Rönnov ei ollut tajunnut tapausta. Hän oli vaipunut pielukselle silmät ummessa. Gärda ja Tage vetivät kätensä hiljaa hänen kädestään. Kun Eva palasi ja kumartui kuolevan p...