Taavetti Anttilan kohtalo: y.m. kertomuksia Ameriikan suomalaisten elämästä

Oli enää vaan kaksi kuukautta jälellä Katien kotiin tuloon, kun kerran sattui niin, ett'ei hän kolmeen viikkoon kirjoittanut yhtään kirjettä. Taavetista alkoi jo tuntua hyvin le...

Se oli ainoa huvitus, mitä heillä oli talvisaikana tarjolla, ja kun sitä ei sattunut useammin kuin kerran kuukaudessa, niin eivät edes säntillisimmätkään heistä olleet koskaan s...

Että hänelle oli sattunut onnettomuus palveluksessaan kauppiaalla -- -- puotimiehen kanssa -- -- eikä se ottanut häntä, niinkuin oli luvannut, vaan lähetti hänet hänen kotipitäj...

Taavetti ja Katie olivat taas kahden, mutta Taavetilla ei ollut vähääkään aikaa miettiä yksinäistä elämäänsä erämaassa. Siksi paljon oli siellä työtä, joka oli saatava valmiiksi...

Kun oli ollut jo myöhäinen ja ilma näyttänyt uhkaavalta, olivat he houkutelleet häntä jäämään yöksi, mutta hän oli arvellut ennättävänsä kotiin, ennenkun rajuilma puhkeisi, ja j...

Vapaa metsäläiselämä Yhdysvaltain kaukaisessa lännessä on nyt jo melkein kokonaan luettava entisyyteen, siihen, joka on mennyt eikä koskaan palaja. Täyttä vapautta, samassa merk...

Ainoa, joka epäili koko hommaa, oli rauhantuomari. Jos tuo pappi -- tahi mikä hän lienee ollut, sillä ei se oikein papilta näyttänyt -- alkaa oikein täydellä todella ajaa raitti...

-- En suinkaan. Chicagon ilma on minulle tarpeeksi hyvää, vaikka onkin paksua, enkä olisi lähtenyt liikkeelle, ell'eivät ajat olisi niin kurjat. Siellä ei ollut mitään tekemistä...

Meillä ei kummallakaan ollut mitään sitä vastaan, sittenkun olimme vähän lähemmin katselleet häntä. Hän oli aivan nuori, tuskin kaksikymmenvuotias poika, vaaleatukkainen, silmät...

Siitä tuli verrattoman ihana kirje, täynnä hellää kaipausta ja uskollista odotusta ja muuta samantapaista, kaikki arvatenkin paljoa kuumempien tunteiden ilmauksia kuin mitä Antt...