Savolaisia: Tarinoita

Peltoniemen Paavo. Junnukka. Rahakauppiasta tervehtimässä. Kunnan "rohtosatsi". Miten Vesapuron veljekset pysyivät yhtenä talona. Kohtaus. Suuttuu suunnankin mies. Ei se ollutka...

-- No onhan sitä aikaa, myönnytti Paavo. Hän oli jo seuraavana päivänä nimienkeruumatkalla ja alkoi osata melkeinpä paremmin kuin Hartikainen kuvailla sen kauhean edesvastuun, m...

Ollapa jo nyt hyvä ruunariima hampaissa savuamassa, hän ajatteli siinä mukavasti istuissaan. Ja saanhan minä sen, kun poikkean tuonne kauppias Kuperaiselle hevosta syöttämään. O...

Veljesten mieli virkistyi. He olivat niin varmoja suunnitellusta parannuksestaan, että olisivat varmaan olleet pahoillaan, jos heidän vaimoiltaan olisi seuraavalla kylpymatkalla...

Pojat saivat kun saivatkin kymmenpenniset ja nyt he henki hampaissa laukkasivat Pylkkölätä kohti, jossa olivat syksylläkin kuulleet tuota ihmeellistä "ramohvoonia". Pian tulivat...

Metka oli siskoparven nuorin. Vanhimmat lapset olivat tyttäriä ja niin paljon vanhempia, että saivat veljen synnyttyä olla osallisina nimen valinnassa. Niinpä näiden ja vanhempi...

Lanko sanoi näin Metkaa rauhoittaakseen, ettei tämän ja uuden rahastonhoitajan välit kovin kiristyisi. Pitempiaikaista sovintoa hän ei sittenkään uskonut syntyvän, päätellen sii...

Sitä tekoa kului vuosi, ehkäpä toistakin. Litteän pullon sisällys ei enää riittänyt rupeamaksi. Täytyi käydä keskelläkin täyttämässä. Varasto hupeni sitä mukaa, mutta silloin me...

Toisen niemen kohdalla oli jännitys paljoa pienempi. Alkoi haihtua se hyvä luulo, että siellä järven pohjassa on haukia kuin halkoja, jotka suu auki odottavat, ja että niitä vaa...