Nuoren naisen kohtalo

Jo vaaliruhtinas Yrjö Wilhelmin ajoilta von Briest-suvun hallussa olleen Hohen-Cremmenin herrastalon etupuolella lankesi kirkas päivänpaiste keskipäivän hiljaisuudessa lepääväll...

Jo samana päivänä kihlasi parooni Innstetten Effi Briestin morsiamekseen. Morsiamen hilpeä isä, joka ei kyennyt helposti sopeutumaan juhlalliseen osaansa, oli kihlajaisaterian a...

»Et, Effi, et ole sanonut mitään sopimatonta. Et missään tapauksessa mitään sellaista, mitä et saisi sanoa omalle äidillesi. Tunnenhan sinut. Sinä olet pieni haaveksija, kuvitte...

Sellaisia kortteja saapui nyt joka päivä, Innsbruckista, Veronasta, Vicenzasta, Paduasta. Kaikki alkoivat tähän tapaan »Me kävimme tänään aamupäivällä täkäläisessä kuuluisassa t...

Effi käsitti, ettei hänen olisi pitänyt tuota kysyä ja että olisi ollut parempi jättää lausumatta se otaksuma, ettei Innstetten ollut voinut häntä odottaa. Senvuoksi hän tahtoi...

Sellainen oli ollut Effin ensimmäinen Kessinissä viettämä päivä. Innstetten antoi hänelle vielä puoli viikkoa aikaa erinäisten Hohen-Cremmeniin lähetettävien kirjeiden sepittämi...

»Niin, herra parooni. Armollinen rouva soitti kolme kertaa nopeasti peräkkäin, joten heti ajattelin sen jotakin merkitsevän. Ja niin olikin laita. Hän oli kaiketi uneksinut tai...

Ohikiitävä juna oli herättänyt Effin mielessä kiivaan kaipauksen. Vaikka hänen olonsa olikin hyvä, hän tunsi kuitenkin olevansa kuin vieraassa maailmassa. Jos hän olikin vielä i...

»Kessinissä, joulukuun 31 p:nä. Rakas Äiti! Tästä voi sukeutua pitkäkin kirje, koska en ole — korttia lukuunottamatta — pitkiin aikoihin antanut itsestäni mitään tietoa. Viimeks...

Saattueen lähdettyä liikkeelle Effi meni pihanpuolella sijaitsevaan puutarhaan vapautuakseen siellä, puksipuuistutusten keskellä, siitä elottomuuden ja rakkaudettomuuden vaikute...

»Niin, niinhän aina sanotaan, mutta minulla on siinä suhteessa omat epäilykseni. Luontokappaleita koskeva kysymys on sekin aivan erikoinen, ja lopullisesti ei ole vielä päätetty...

»Saanko kysyä minkätähden? Olenko jollakin tavoin loukannut? Vai pidättekö epäritarillisena, että olen rohjennut, kuten kaikesta huolimatta myönnän, hieman moitiskella poissaole...

Effi oli kuin sähköistynyt; mitäpä merkitsivätkään tuon rinnalla Padua ja Vicenza! Effi ei huolinut uudelleen lämmitetystä, hän kaipasi raikkautta, asiain vaihtelua. Ikäänkuin j...

Nyt kutsuttiin tietenkin tri Hannemann, joka lähti potilasta näkemään ja viiden minuutin kuluttua palatessaan vakuutti rauhallisesti kuin kirurgi ainakin: »Niin, Mirambon täytyy...

»Kuulehan, Geert, minun täytyy päästä mukaan näkemään», oli Effi heti selittänyt, ja molemmat olivat lähteneet matkaan, jotteivät myöhästyisi, ja olivatkin tulleet oikeaan aikaa...

»Tietenkin serkku Briestiltä. Onhan hän ainoa, jonka Berlinissä tunnen lukuunottamatta tätejä, joita et liene käynyt tapaamassa ja jotka ovat aivan liian kateellisia lähettääkse...

Friedrichstrassen-asemalla oli ankara tungos, mutta Effi oli siitä huolimatta tuntenut jo vaunusta äitinsä ja hänen vieressään seisovan serkku Briestin. Jälleennäkemisen ilo oli...

Sitten asettuivat kaikki jo katetun pöydän ääreen, Innstetten täytti lasinsa, joi kaikkien keralla tulevien onnellisten päivien maljan ja tarttui Effin käteen sanoen: »Kuulehan,...

»Hän sanoi: 'Äiti, kaikki luonnistuu jo paremmin. Innstetten on aina ollut erinomainen mies, jollaisia ei ole paljon, mutta minä en päässyt oikein häntä lähenemään, hänessä oli...

Molemmat tytöt olivat siis Annin silmissä yhdenarvoiset. Mutta näinä päivinä, Effiä odoteltaessa, Roswitha oli jälleen hieman etukynnessä, koska koko vastaanottotoimitus oli nim...

»Crampas ehdotti aluksi hautausmaan takana sijaitsevaa metsän kulmausta. Mutta sitten hän äkkiä virkkoi: 'Ei, ei siellä'. Sitten sovimme siitä, että se tapahtuu eräässä kohden r...

»Olette aivan oikeassa, rakas ystävä, mitä salaneuvoksiin tulee. Innstetten on hänkin omaksunut sellaisia lauseparsia, mutta nauraa aina, kun häntä senvuoksi silmäilen, ja pyytä...

Roswitha tuskin kykeni puhumaan; hän silmäili ympärilleen omituisessa huoneessa, jonka harmaita ja pölyttyneiltä näyttäviä seiniä kehystivät kapeat kullanväriset listat. Vihdoin...

Tuo kolmas »jos saan luvan» oli jo liikaa; Effi hypähti seisaalleen ja lapseen osui katse, jossa näytti leimahtavan ilmi syvä suuttumus. »Luulenpa, että on jo aika lähteä; Johan...

»Mutta minä olen unohtanut iloitsemisen. Jos sanoisin niin jollekin toiselle henkilölle, niin sellaista puhetta voitaisiin pitää pelkkänä tyhjänä lausepartena. Mutta te ymmärrät...