Metsolan pojat: Maalaiselämää

Ville siirrälsi uutimia ja katseli ulos. Kaukaa tummasta metsänrannasta näkyi kaksi valopilkkua. Lentolasta ne loistivat. Oikeanpuoleinen tuli tuikki navetasta. Neljän aikaan jo...

Aurinko paistoi häikäsevälle lumelle. Oli niin hiljaista. Ikkunalaudalla kyykötti varpunen pää siipien väliin kaivautuneena ja niin pörröisenä, että luuli sitä harmaanruskeaksi...

Ville ei ollut eläessään nähnyt kenenkään niin hyvästi matkivan kuin Ollin. Hän ei tarvinnut virkkaa luotuista sanaa otti vain puupalikan käteensä, niin siitä jo näki, että Plyh...

Mäen alta kuului pajasta vasaran kalsketta. Siellä oli Lampinen jo monena päivänä laitellut auroja ja jyviä, karhia ja lanoja. Suuresta jyväaitasta, jossa vielä kerran lajitelti...

Moni, joka oli tulipaloon rientänyt, ei ollut ennättänyt suuresti pukimistaan välittää. Plyhti ei ollut löytänyt hattuaan. Hän tulikin, talonväkeä lukuun ottamatta, ensimäisenä...

— "No, isä, Rainar tulee juuri lepäämään", oikasi äiti. "Hän on niin rasittunut, että hänen täytyy nauttia rautaa. Äitisi pyysi minua huoltamaan, ettet lääkettäsi unohda", hän k...

Hän piti paljon Hannasta ja Miinasta, mutta enimmän Karoliinasta, joka saakin paraimman joululahjan. Viimeisestä ruisleipätaikinasta oli Karoliina hänelle leiponut puolukkapiira...

— "No, kyllä me tiedämme, minne menemme. Me olemme ikään katsoneet kompassia. Tule tänne, niin näet itse", vastasi Ville. "Tuonnepäin on pohjoinen ja Kangasala on pohjoisessa. M...

Krymmi kulki sitojain kintereillä. Hän seisoi ja soitti ja käveli ja soitti, ei pysäyttänyt edes ojan yli saralta toiselle harpatessaan. Silloin hän helposti olisi voinut lentää...