Klorinda

He ratsastivat pitkin katuja, ja hevosten kavioiden kalkattaessa kivitystä vasten, ohikulkijain uteliaasti tuijottaessa kauniisen ratsastajaan ja komeaan juoksijaan, antoi hän k...

Kun Anne sai hänet kertomaan, istui hän kuunnellen ompelukehyksen yli kumartuneena ja kummallinen mielenliikutus oli hänen neitsyeellisen rintansa melkein pakahduttaa. Öisin val...

-- Senlainen nainen! sanoi hän. -- Senlainen nainen! Koeta valhetella hänelle, jos voit; koeta vehkeillä pakoon, jos se onnistuu; koeta pienimmälläkin rehellisellä kepposella hä...

Mutta Annen omat elinvoimat eivät koskaan olleet suuret, hän oli tullut äitiinsä, joka nuorena kuoli elämän julman taakan musertamana, ja hänellekkin se oli ollut vaikea ja hirm...

-- Anna minun saattaa sinua kotia, oli herttua sanonut, -- että siellä saan eteesi polvistua ja sydäntäni purkaa, niinkuin unelmoissani haaveilin. Huomenna täytyy minun palata R...

Jeoffrey herran palvelijat eivät näet olleet parempitapaisempia kuin isäntänsäkkään, ja kun tyttönen kasvoi heidän keskuudessaan, niin hän tottui näkemään ja kuulemaan paljon se...

-- Mutta ei kukaan saa minua voittaa, sanoi hän hampaittensa välistä, -- _Ei kukaan!_ Nouse ylös Anne, ja hän kumartui sisarta nostamaan. -- Nouse ylös, muutoin minäkin kohta po...

Kun he perille pääsivät, tervehdittiin heitä kunnioittavasti tervetulleiksi. Portit avattiin selki selälleen, etehisessä seisoivat kaikki palvelijat, taloudenhoitajatar etunenäs...

Anne voi siis lähteä Lontoosen tuntematta omantunnon vaivoja siitä, että sisarensa jäisi yksin maalle. Komea kaupunkitalo, kreivittären palvelijajoukko, pieni musta palvelijapoi...

Vanhassa huonerähjässä muutaman pimeän solan varrella löysi hän kerran erään tyttö raukan makaavan kuolemaisillaan inhottavassa taudissa, ja seisoessaan hänen riepuvuoteensa äär...

-- Voi kuinka kaunis hän on oleva! Kuinka kaunis! huokaili hän. -- Ja kaikki hänen jalkojensa juureen heittäytyvät, eikähän se ole kummakaan. Niinhän on ollut koko hänen elämäns...

-- Menin muutamaan majataloon, saadakseni yösijaa, minulla kun oli vähän hänen antamiansa rahoja, vastasi viaton tyttö parka. -- Se oli kunniallinen talo, vaikka siinä oli epämu...

1. Marraskuun neljäntenäkolmatta päivänä vuonna 1690. 2. Jeoffrey herra tekee tuttavuutta tyttärensä kanssa. 3. Tuttavuutta jatketaan. 4. Kirkkoherran vierailu ja Klorinda neidi...

Tästä lähtien ei Klorinda enää metsästänyt pojanvaatteissa, hän käytti vain silkkipukuja, hienoimmasta pellavakankaasta tehtyjä vaatteita ja kalliita pitsejä. Ahkerasti täytyi k...

Wildairs Hallen rappeutuneilla tiluksilla oli muuan ruusutarha, joka ennen oli ollut talon naisten ylpeytenä ja ilona. Mutta siitä oli kulunut pitkä aika; nyt se oli yksinäisenä...

-- Minä en tahdo olla niin ylhäinen, etten samalla voi olla hyvä emäntä, sanoi hän. -- Ruokaanne, rakas kreivini, minä kenties en osaa laittaa, enkä huoneitanne lakasta, mutta p...

Sen sanottuaan osotti hän lattialla makaavaa pientä kääryä. -- Se on Frisk parka, joka sai kummallisen vetotaudin kohtauksen, se putosi alas sohvalta ja löi päänsä lattiaan. Se...

Jeoffrey herra, joka oli vaimoaan sortanut, sai nyt tyttärensä valtaa kokea. Klorinda neiti hallitsi häntä rautavaltikkaalla ja piteli sitä niin taitavasti, että ennen kuin vuos...

Anne makasi tyynyillään ja katseli muratin kiertelemistä torninsa ikkunasta, sinitaivasta ja liiteleviä pilviä. Joukko valkeita kyyhkysiä lenteli ikkunan edessä ja yksi istuutui...