Juho Vesainen: Historiallinen romaani

Mutta sekin huumaus laukeaa, hän ei kestä istumassa, horjahtaa kiveltä kyljelleen, ja käsi putoo veteen... Se on niin raikasta tuo vesi, hän juopi taas... Ja uusi utuinen mielik...

Kokous oli pidettävä Krankkalassa, joka oli koko seudun suurin ja varakkain talo. Krankan suku oli pitkät ajat ollut johtavana Pohjanmaalla, ja vaikka sitä nykyään edusti ainoas...

-- Kotoisen pihani on taas veri tahrannut, sodan tuli syö tuossa sen hiiltyviä seiniä. Kylät ovat taaskin poltetut, kenties kokonaiset pitäjät... Minun syytäni kaikki! Rakkaat o...

Ketterästi juoksi hepo pitkin ulapan selkää, kavio naksahteli tiheästi iljanteeseen, ja tuon tuostakin vongahti jää jalaksen alla. Sinne tänne oli tuuli kinostanut ohkaisiksi vy...

Lumisade oli yltynyt sakeaksi tuiskuksi. Niin tiheään lappoi taivas suuria lumihiutaleita, että melkein sauvallaan saattoi leikata ilmaa, eivätkä hiihtäjät voineet nähdä kuin sy...

Oudoksuen katseli Hannu Oulujoen jäätä hiihtäessään sitä törmää, johon hän Tukholmaan lähtiessään jätti Krankkalan talon komeana seisomaan. Talo oli poissa. Vain sauna joen rann...

"Te Pohjanmaan miehet, te, joiden sydäntä vihan katkeruus kaivelee ja joiden mieliä kannustaa kosto, kuulkaa järjen sana, kuulkaa rauhan sana. Vaikka en ole ollut keskuudessanne...

Kylän laidasta hän löysi talon, joka jo paloi täydessä tulessa. Mutta sen talon pihalla olivat pohjalaiset ensi kerran vastuksensa tavanneet, ja siellä taisteltiin aika kiivaast...

Juho ei vastannut mitään, hänen täytyi myöntää, että totta se oli. Ahman viha häntä kohtaan oli yhtä tulinen kuin hänen oma vihansa Ahmaa kohtaan. Hetkinen istuttiin Vesaisen ve...

Vainolainen kylässä! Tuo sanoma levisi äkkiä miesjoukosta toiseen kirkon ulkopuolella ja ehti jo samassa kirkon sisällekin, jossa se synnytti liikettä ja levottomuutta. Ihmiset...

Ja niin päätettiinkin, että samalla kun toiset hyökkäisivät eri tahoilta muureja vastaan ja etäämmältä ampuisivat, ryntäisi valiojoukko portin kimppuun ja koettaisi saada sen au...

Kuin tuulen viemänä katosi samassa Hannusta raskas mieli ja maailman murheet, ja hän oli kohta taas entinen hulivilipoika, iloisempi, reippaampi ja elämänhaluisempi kuin koskaan...

Siinä levättiin päivä, koottiin voimia ja neuvoteltiin retken suunnasta. Vanhemmat miehet, jotka usein nuoruudessaan olivat nämä retket tehneet, tunsivat tien, ja tarkempia tiet...

Anni toipui kumminkin kohta arkielämän todellisuuteen, muisti miehensä lähettämät terveiset ja kiirehti puhdistamaan pirttiä, toimittamaan syrjään arkitöitä ja valmistamaan koko...