Jäätikön poika

Aarniometsässä paloi nuotio, ainoa peninkulmain alalla. Se oli sytytetty tasaiselle paikalle, kaltevan kallioseinän varjoon, joka suojasi tuulelta. Tuuli humisi raskaasti metsäs...

Yö on pitkä. Kaukana ulvovat sudet kuorossa murheellisina; ontossa puussa istuu pöllö surullisesti huutaen. Joku lintu valittaa, toinen ivallisesti ääntelee, joku taas voihkii....

Mutta he olivat kotimatkalla, heidän tarvitsi olla ainoastaan pari yötä suojatonna, sen tiesi Poika, ja sitten saapuisivat he kotiin jälleen, naisten ja lasten pariin noihin lau...

Poika oli täysin kehittynyt ja monien talvien karkaisema, hän vietti jo jonkunlaista säännöllistä elämää vaikka vaeltelikin alituisesti. Opittuaan ymmärtämään vuodenaikojen vaih...

Se oli alkanut sillä, ettei hän koskaan ollut voinut unohtaa sitä tuoretta raakkuateriaa, jonka hän ja vaimo olivat syöneet rannalla takaa-ajon päätyttyä ja hymyn noustua heidän...

Hän antoi kipinän pudota kuivalle taulalle ja samassa näki hän syntyvän hehkuvan pilkun, sen savuavan, mustuvan keskeltä reunat hehkuvina ja kytevän. Hän puhalsi varovasti niin...

Matkat yhä laajenivat jäätikön levitessä. Saattoi kulua kokonainen vuosi, ennenkuin tapasi etelän metsäläisiä ja ennätti palata naisineen takaisin kotiin. Ja siksipä alkoi tapa...

Mutta paitsi näitä parannuksia, jotka koskivat heidän ulkonaista puoltaan, olivat naiset ottaneet käytäntöön erään tavan, jota Emo-vanhus ei ollut tuntenut, tavan, jota oli jo k...

Jäätikkö oli nyt kaukana pohjoisessa, mutta siitä ei ollut kulunut kauan aikaa, kun se oli vielä ulottunut tänne asti, vieläpä mennyt mereenkin. Rannikko ja luodot olivat vielä...

Olihan aurinko hänen ystävänsä. Eikö hän voisi luottaa maahan? Sehän oli lahjoittanut hänelle tulen, silloin kun hänellä ei sitä ollut ja hän oli aivan yksin. Aurinko ja maa oli...

Vieläpä he mukautuivat niihin niin pian, että he jo keskenään huomauttelivat siitä, miten he oikeastaan olivat tunteneet nuo yksinkertaiset seikat jo aikoja sitten. He olivat me...

Asuinpaikan edessä oli kosolta mäyriäisiä, kokonaisia joukkoja oli ryöminyt esiin ruohistosta ja viidakosta, heitä oli niin paljon, että he lainehtivat eteen ja taaksepäin kuin...

Merestä kohosi peninkulmain laajalta tasankoja ja pieniä mäkiä, täpötäynnä kivensiruja, tuoreen ja sateen tuoksuisena ikäänkuin jäätikkö olisi siitä vasta eilen lähtenyt. Svein...