Ylioppilaita: Kuvaus pohjalaisista ylioppilaista Turun Yliopistossa

Paksu, huurteinen pilvi pöllähti Andres Merthenin krouvin ovesta joka kerta sen auetessa eteiseen. Taajaan ovi aukeni ja sulkeutui, kun ylioppilas toisensa jälkeen pujahti krouv...

-- No, epanat! Tulkaa tänne, te maailman mahtavat, ja seisokaa minun sotaherrani takana: sinä Melchior, niistä ensin nenäsi, sinä Kasper, heitä tuo murheellinen muotosi pois ja...

Vakavina kuuntelivat pöydän ääressä istujat kertomusta, ja kyynel monen silmäkulmasta herahti. Vakavana kuunteli Taava, ristissä olivat kädet hänen helmassansa, ja unohtunut oli...

-- Nuori mies, sanoi maaherra ja laski kätensä ystävällisesti Gabrielin olalle, minä näen, että olette yhtä taitava miekka- kuin sanasodassakin. Minä toivoisin teille uraa, joka...

-- Sen näet sitten, kun sekin hetki tulee, sinä vanha haaska, sinä haiseva raato, jonka piru on padastaan unohtanut, sinä ihmisten kiusa ja Jumalan mieliharmi, sinä seivässääri,...

Johannes Kemiensis hämmästytti kaikkia professoreja satumaisen nopeilla opinnoillaan. Kaikki hänelle suurta tulevaisuutta ennustivat, kaikki uskoivat tuon hennon, kalpean pojan...

-- Häntä täytyi rakastaa, silloin hänen suuruutensa tajusi. Täytyi pitää häntä täydellisimpänä miehenä, minkä luonto ihmeellisessä rikkaudessaan on maailmalle antanut, silloin n...

-- Mutta minun mieheni, hän ei olekaan mikään tavallinen suutari, kaukana siitä. Hän on ollut Tukholmassa ja siellä monen hienon ja ylhäisen herran jalkasuojia värkännyt. Ja tää...

Nauraen, huutaen, remuten, läähättäen taukosi joukko tanssista. Nyt katosi juhlallinen jäykkyys, ja niitylle tuodun oluen ääressä pääsivät kielet vapaiksi jänteistään, ja puhe v...

-- Sen hän osaa opettamattakin, selitti Pictorius. Viisautta minä hänelle opetin. Katsokaahan, Merthen tahtoisi olla ylhäinen ja mielisi itselleen sukupuun ja sukutaulun, kuten...

Kirsti-rouva tiesi kyllä, että Helenalla oli jo nuoreen ikäänsä nähden ollut liiankin monta lemmenjuttua, ja monen sulhasen oli yövahti varkaana pidättänyt, kun nuorukainen kulj...

-- Minä ymmärrän. Te ette salli pahaa sanaa sanottavan äidinkielestänne. Se on kaunis tunne, sen myönnän, mutta kun nyt olette akateemisen sivistyksen saanut, niin ettekö huomaa...

-- Herra se meidän Kustusta tulee, puhui hän kotimatkalla vaimolleen, ihan oikea herra. Ja sitten sen nimikin muutetaan. Minä kysyin niiltä professoreilta, mikä se sonni on lati...

Barbara tunsi pistokset, mutta hän ei ollut niitä huomaavinaan. Yhä terävämpinä sinkoilivat tyttöjen lauseet, kunnes eräs vihdoin teki leikinlaskun Barbaran liikanimestä Schaefe...

-- Niin me sanomme, ja kuitenkin, kuinka kärkäs on ihmismieli unohdukselle. Se, mitä sinulle nyt tapahtuu, tapahtui isällesikin. Hän oli nuori, rakastui porvaristyttöön Tukholma...

Gustaf riensi vastaan, seisautti hevosen, hyppäsi maahan ja otti syliinsä Barbaran, jonka rinnasta veri pulppusi. Hän koetti tukkia haavaa, nosti armaansa satulaan ja ajoi täytt...