Silmäpuoli vaeltaja

Harmaata oli ollut aamusta alkaen. Raivaamattomia polkuja ontuen hän oli vaeltanut koko päivän raskaiden pilvien alla, jotka riippuivat niin lähellä maata, kuin taivas olisi pud...

Kuten kaikki lapset ja lapselliset sielut, jotka olivat kuulleet Silmäpuoli vaeltajan urotöistä, hänkin rakasti häntä. Kerrottiin monta juttua siitä ritarillisuudesta ja epäitse...

Vähän tämän jälkeen he seisoivat pirtissä. Sängynreunalla istui siellä iäkäs vaimo paikaten nuttua. Silmäpuoli vaeltaja huomasi vasta nyt, että nuoren tytön puvussa oli melkein...

— Ja kaikki puhuvat ja ajattelevat niin pahaa hänestä, jatkoi tyttö ja itki vielä kiihkeämmin. — Hänhän hukuttautui epätoivossaan ja katumuksessaan pahojen tekojensa vuoksi. Hei...

— Se koira, sanoi talollinen, kiihtyen ajatellessaankin kavalajuonista pappia. — Se koira, toisti hän taas, ja väki yhtyi poikkeuksetta häneen. — Muistan hänet selvästi. Olin ni...

— Sanotko sinä minua veljeksi? vastasi Täi-Grimur karkealla äänellä. — Ja ojennat minulle kätesi. Etkö pelkää täitäni? Ei kukaan ole ennen sanonut minua veljeksi. Sisarukseni ei...

Tuossa, aivan hänen edessään, seisoi hänen veljensä séra Ketill. Elävänä, ja aivan hänen läheisyydessään. Tämä vanha mies, tämä raajarikko kerjuri, oli hänen veljensä, entinen p...