Ristiriitoja: Novelleja

Silloin jokin alhaalla kolahtaa ja kolausta seuraa innokas itku. Heitän kirjani. On aivan sietämätöntä kuulla lapsen porua ja valitusta. Äiti sättii, vaatii vaikenemaan ja välii...

-- Hyvä se on tupa, sanoi Liena vain, -- ja usein huokaan Herran tykö, että saisin sen pitää. Sinnehän ne saa kantaa kaikki surut ja ilot, rahat ja vaivat. Siinähän se on Miinak...

Minulla oli ollut selvä kuva miehestä, mutta hänet nähdessäni se hävisi ollen aivan väärä. Kättäni puristi luja ja hieno herrasmiehen käsi ja silmiini katsoi kaksi avonaista sil...

Siellä hän nyt, repsikka, seisoi sillallaan odottamassa, kun miehet alhaalla sitoivat ketjuihin keltakuorisia, sileäpintaisia nuoria puita. Ne lusahtivat tiiviisti toinen toiste...

Viidentoista vanha. Olen jo aikoja sitten oppinut sopottamaan ruotsia, lakannut kaipaamasta naurismaita, hernepeltoja, vattupensaita ja mansikkapientareita koulun läheisyydessä....

Olihan tuo vain pieni, typerä kohtaus, mutta se katkeroitti mieleni enkä voinut päästä siitä eroon viikkoihin. Olimmehan olleet kuin yksi sielu ja yksi ajatus, siltä minusta ain...

-- Niin, sinun laisesi mies ei sitä tosiaankaan uskaltaisi. Sinä et tiedä, kuinka minä janoon sellaista miestä, joka jaksaisi minut lannistaa, jännittäisi voimani äärimmilleen j...

Hän sanoi sen sillä tavalla kuin ei olisi suonut heidän olevan onnellisia ja tyytyväisiä. Sillan kävi häntä sääli. Vieraan merkillinen katse tajusi sen, ja hän hymyili niin lumo...

Viikot matelivat pitkinä ja katkerina. Hän mittasi minuutit, tunnit, päivät ja viikot ja aika eteenpäin tuntui sietämättömän pitkältä. Häneltä oli kielletty kaikki liikkuminen,...

-- Taivas, kesä! Minne joutuivat talvi ja kevät? Heitin akkunat auki ja annoin lämpimän tuulen huuhdella huonetta. Se huumasi minua. Lienenkö nukahtanut, en tiedä, mutta eläväst...

On kirkas sunnuntainen syyskuun päivä. Mäen laidasta katselen alas ihmisvilinään pitkällä sillalla. Voin erottaa ihmisten vaateparren, heidän kasvonsa ja korunsa, voin kuulla ää...