Category: Novels

Peter Camenzind

En vielä tiennyt, mitkä olivat kotiseutuni järven, vuorien ja purojen nimet. Muttet auringon valossa levisi silmäini eteen sinivihreänä tasankona vetten lakeus, jonka pintaan valo tuhansiksi säteiksi särkyi, ja vetten ympärillä näin jättiläisseppeleenä äkkijyrkät vuoret, niide...

Chapters

12. Part 12

"Teidän otaksumisenne ovat selvyydessään suorastaan loukkaavia, hra Mäyrä. Täytyyhän tosin sietää naapureiltaan sana silloin, toinen tällöin, mutta tämä menee liian pitkälle, sa...

11. Part 11

Vastenmielisesti ojensin Boppille käteni. Puuseppä oli huonolla tuulella ja ehdotti, että menisimme kävelemään; hän oli, kuten hän minulle lausui, kyllästynyt tähän ijankaikkise...

8. Part 8

Muistelin. Tuo vakava, jylhänkaunis maisema ilmestyi silmieni eteen ja suljin silmäni pidättääkseni sen luonani. Vasta hetkisen kuluttua saatoin ruveta puhumaan, ja minuun teki...

5. Part 5

Kerran sain tuolta sanomalehtimieheltä läjän uusia kirjoja arvosteltavaksi. Ahmimalla luin ne ja työskentelin niiden ääressä viikkokausia; mutta kun palkkio maksettiin vasta nel...

10. Part 10

Tahtoisin, -- haluaisin -- toivoisin --, sehän tuntuu todellakin koomilliselta. Yhä odotan sitä päivää, jolloin tästä paljaasta tahtomisesta sukeutuisi suunnitelma ja kehys. Mut...

7. Part 7

Siinä kertomus nuoruudestani. Sitä ajatellessani tuntuu minusta, ikäänkuin olisi se ollut lyhyt kuin kesäyö. Hiukan musiikkia, hiukan henkevyyttä, hiukan rakkautta, hiukan turhu...

3. Part 3

Päivisin saattoi tuommoinen tunnehyrsky sattua keskellä oppituntia tahi keskellä kiivainta tappelua. Silloin suljin silmäni, annoin käsieni vaipua ja tunsin liukuvani välinpitäm...

2. Part 2

Erittäinkin muistan tarinan lumiprinsessasta. Tapahtuman paikka on keskellä vuoristoa, kevättalven aikaan, kun lämmin tuuli puhaltaa alhaalta laaksoista. Lumiprinsessa ilmaantuu...

1. Part 1

En vielä tiennyt, mitkä olivat kotiseutuni järven, vuorien ja purojen nimet. Muttet auringon valossa levisi silmäini eteen sinivihreänä tasankona vetten lakeus, jonka pintaan va...

4. Part 4

Päästyäni kotiseutuni arkipäiväisestä ja painostavasta ilmanalasta kohosin ylpeänä siivilleni, ikäänkuin vapauden riemusta iloitseva lintu. Vaikka olenkin muutoin elämässäni ain...

6. Part 6

Saattoi tapahtua, että olin tuntimääriä iloinen, lukien, kirjoittaen ja kuunnellen Rikhardin soittoa. Mutta yksikään päivä ei suruttansa päässyt. Väliin tuli tuska mieleeni yöll...

9. Part 9

Parhaimmalta tuntui minusta myös vaipua hiljaa valkeaan veteen, niin ettei enää kukaan kysyisi. Mutta kuitenkin vedin yhä lujemmin huomatessani, että vanha venhe vuoti. Vilu kar...

13. Part 13

Ja kun hän kulki edelleen, juomanoppo kädessään huivilla peitettynä, puhaltelin savupilviä ilmaan, katselin hänen jälkeensä ja mietin, miksi kaikki ihmiset näyttivät hyörivän to...