Kuvia ja kuvitelmia Suomen historiasta III

Kumpikin istui synkkänä ja alakuloisena. Ääneti tervehtien katsahtivat he Agricolaan ja luettuaan hänen sulkeutuneesta muodostaan, ettei hänkään tuonut mitään iloista sanomaa, p...

Jostain kuului lasten ääniä ja pihlaja, puutarhanmuuri sekä notkon takainen kunnas uivat auringon valossa. Mutta Kaarinan pieneen ikkunaan eivät päivänsäteet ulottuneet. Ensi ke...

Päivä kääntyi iltaan. Muurinaukolla seisoi Knut Posse vastaanottamassa takaa-ajajia, jotka varovasti kyllä eivät aivan pitkälle vallihaudalta loitonneet, Muurin kupeelta ja vall...

-- Ne ovat sekä pysyneet voimassa että lisääntyneet ja kasvaneet. Huolimatta siitä, että minun piispauteni aikana riehui Mustasurma maassa, olen minä syventänyt ja vahvistanut k...

Arvid Kurki oli kauan seisonut perämiehen vieressä ääneti tähystellen kirkastuvaa taivaanrantaa. Sillävälin oli vähitellen oikealta kädeltä kasvanut merestä esille suurenlainen,...

Tämä Paavali oli äsken ulkomailta, opintomatkaltaan, palannut maisteri Paavali Scheel, joka kohta oli Turussa saanut tuottavan alttaripapin viran ja jonka piispa Maunu Särkilaht...

Todellakin, toimitukseen olisi kuulunut ennen kastamista voidella ristilapsen rinta ja lapaluiden väli pyhällä öljyllä, mutta kiiruussa oli se nyt kokonaan unohtunut. Kuratus mu...

Perillä näet jo oltiin. Lahden perukasta vei tie Kuusiston vanhaan karjakartanoon, jonka ympärille kasvanut pienoinen kylä jo näkyi nuottalahden takaa. Sivulle jäävän linnan var...

Tiistaina sulloivat kylläisiksi mässänneet viholliset ryöstösaaliin aluksiinsa ja siirtyivät Uudenmaan rannikolle tuhotöitään jatkamaan. Pilkkanauruja päästellen purjehtivat he...

Aikaa ja päiviä kuluikin niin, Että päästihin vihdoin mikkeliin. Nyt nimessä Herran Jumalan Steen herra hän jättää Santahaminan, Hän nostaa santaa ja iloinen mahtaa olla, Ja läh...

Steen Stuure ja suuri venäläissota. (Vanha ruotsalainen riimikronikka. Suomentanut Ilta Koskimies.). Savo ja Savonlinna. (Yrjö Koskinen: Savo ja Savonlinna.). Olavin linna. (K....

Hänen voimansa on kuni kontion, Hän kettuna, kärppänä liikkuu; Hän milloin polulla vaanimass' on, Hän milloin aalloilla kiikkuu; Hänen tiensä on koston ja kuoleman tie, Hänen jo...

Muureilta suuntausivat silloin monet pikkutykit ja musköötit tätä lentävää parvea sekä sen päällikköä kohti, jota piiritetyt enimmin pelkäsivät ja enimmin vihasivat. Siellä tääl...

-- Olet oikeassa, Klaus, meidän on täällä lopultakin luotettava itseemme. Ei yksin Steen-herra ole kylmäkiskoinen Suomea kohtaan, vaan sama on laita toistenkin Ruotsin suurmiest...

Vaikka oli jo myöhäinen, eivät he kiirehtineet nukkumaan, vaan jatkoivat keskustelua tuosta suuresta tapauksesta ja kukin koetti parhaimpansa mukaan saada ulos sen, mitä mieless...

Pimeässä saapuivat he majapaikkaan. Agricolaa täytyi kahden hengen taluttaa sisälle, sillä hän tunsi itsensä jo siksi heikoksi. Riisuttuaan ja makuutilalle päästyään pyysi hän a...