Kalevala

Vaka vanha Väinämöinen otti ruskean orihin, pani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen; itse reuoikse rekehen, kohennaikse korjahansa. Laski virkkua vitsalla, helähytti helmis...

"Oi on maammo, kantajani, oi emo, imettäjäni! Onp' on syitä synke'itä, apeita ani pahoja! Sitä itken, äiti rukka, sitä, maammoni, valitan: läksin luutoa lehosta, vastanpäitä var...

Ahti poika, aino poika, lieto poika Lemminkäinen aamulla ani varahin, aivan aika-huomenessa astuihen alusmajoille, läksi laivavalkamoille. Siinä itki puinen pursi, hanka rauta h...

Nyt on neiti neuvominen, morsian opastaminen. Kenpä neien neuvojaksi, impyen opastajaksi? Osmotar, oleva vaimo, Kalevatar, kaunis impi, hänpä neittä neuvomahan, orpoa opastamaha...

Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön poika, hivus keltainen, korea, kengän kauto kaunokainen, jo kohta sepon ko'issa kysyi työtä iltasella isännältä iltaseksi, emännältä aa...

Vaka vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, sormiansa suorittavi, peukaloitansa pesevi. Istuiksen ilokivelle, laulupaaelle paneikse hope'iselle mäelle, kultaiselle kunnahalle....

Kullero, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, hivus keltainen, korea, kengän kauto kaunokainen, itse läksi astumahan luota seppo Ilmarisen, ennenkuin isäntä saisi naisen kuolo...

Ahti oli saarella asuva, Kaukoniemen kainalossa. Oli pellon kynnännässä, vainion vakoannassa. Korvalta ylen korea, kovin tarkka kuulennalta. Kuulevi jumun kylältä, järyn järvien...

Kullervo, Kalervon poika, hänpä varsin vastaeli: "Kun lie kuollut, kuolkahansa! On meillä kotona ruuna, millä maahan vietäkähän, kalmahan katettakahan!" Soitti suolla mennessäns...

[This electronic edition has been copied verbatim from the 28th printed edition produced by the Finnish Literature Society as posted on their web site: http://www.finlit.fi/kale...

Siitä Ahti Lemminkäinen, tuo on kaunis kaukolainen, aina aikoja eleli nuoren neitosen keralla; ei itse sotia käynyt eikä Kyllikki kyleä. Niin päivänä muutamana, huomenna moniaha...

Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ohoh seppo Ilmarinen! Lähtekämme Pohjolahan hyvän sammon saa'antahan, kirjokannen katsantahan!" Se on seppo Ilmarinen sanan vi...

Louhi, Pohjolan emäntä, kutsui Pohjolan kokohon. Pani joukon jousihinsa, laittoi miehet miekkoihinsa; rakenteli Pohjan purren, suoritti sotavenosen. Latoi miehet laivahansa, suo...

Jo nyt Kaukoni kuletin, saatoin Ahti Saarelaisen monen surman suun ohitse, Kalman kielen kantimetse noille Pohjolan pihoille, salakansan kartanoille. Nyt onpi saneltavana, kieli...

Jopa viikon vuoteltihin, vuoteltihin, katseltihin neion nuotehet tulevan seppo Ilmarin kotihin: silmät vanhoilta valuvi ikkunoissa istuessa, polvet nuorilta nojuvi veräjillä vuo...

Vaka vanha Väinämöinen kauan soitti kanteletta, sekä soitti jotta lauloi, jotta ilmankin iloitsi. Soitto kuului kuun tupihin, ilo päivän ikkunoille. Kuu tuvastahan tulevi, astui...

Vaka vanha Väinämöinen arveli, ajattelihe mennä neittä kosjomahan, päätä kassa katsomahan pimeästä Pohjolasta, summasta Sariolasta, Pohjan kuulua tytärtä, Pohjan mointa morsiant...

Vaka vanha Väinämöinen elelevi aikojansa noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla. Laulelevi virsiänsä, laulelevi, taitelevi. Lauloi päivät pääksytysten, yhytysten yöt sane...

Vaka vanha Väinämöinen uipi aavoja syviä; kulki kuusisna hakona, petäjäisnä pehkiönä kuusi päiveä kesäistä, kuusi yötä järkiähän, eessänsä vesi vetelä, takanansa taivas selvä. U...

Äiti lieto Lemminkäisen aina koissa arvelevi: "Minne on saanut Lemminkäinen, kunne Kaukoni kaonnut, kun ei kuulu jo tulevan matkoiltansa maailmassa?" Ei tieä emo poloinen eikä k...

Sai sanoma Pohjolahan, tieto kylmähän kylähän Väinölän vironneheksi, Kalevalan pääsneheksi noista nostamavioista, tauista tavattomista. Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harva...

Vaka vanha Väinämöinen, kun ei saanunna sanoja tuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajoista, ain' yhä ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi, mistäpä sanoja saisi, loisi lempiluotte...

Lemminkäinen, lieto poika, itse kaunis Kaukomieli, saapi säkkihin evästä, kesävoita vakkahansa, vuoeksensa voita syöä, toiseksi sianlihoa. Siitä läksi piilemähän, sekä läksi jot...

Mitä nyt laulamme lajia, kuta virttä vieretämme? Tuota laulamme lajia, tuota virttä vieretämme: noita Pohjolan pitoja, jumalisten juominkia. Viikon häitä hankittihin, valmistett...

Marjatta, korea kuopus, se kauan kotona kasvoi, korkean ison kotona, emon tuttavan tuvilla. Piti viiet vitjat poikki, kuuet renkahat kulutti isonsa ava'imilla, helmassa helottav...

Siitä vanha Väinämöinen itse korjasta kohosi, nousi reestä nostamatta, yleni ylentämättä; tuosta pirttihin tulevi, alle kattojen ajaikse. Tuoahan hopeatuoppi, kultakannu kanneta...

Kun oli kyllin häitä juotu, pi'etty pitoja noita, häitä Pohjolan tuvilla, pitoja Pimentolassa, sanoi Pohjolan emäntä Ilmariselle, vävylle: "Mit' istut, isosukuinen, maan valio,...

Siitä seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, itse tungeikse tupahan, kaivaikse katoksen alle. Tuotihin simoa tuoppi, mettä kannu kannettihin seppo Ilmarin kätehen. Seppo tuon sano...

Jo nyt on neiti neuvottuna, morsian opastettuna. Vielä virkin veijolleni, sulholleni suin puhelen: "Sulho, viljon veikkoseni, vielä veikkoa parempi, emon lasta armahampi, ison l...

Siitä lieto Lemminkäinen arveli, ajattelihe, kulle syylle sylveäisi, kulle laskisi laulle: heittäisikö Hiien hirvet, itse kulkisi kotihin, vai vielä yritteleisi, hiihteleisi hil...

Ain' on päivä paistamatta, kuu kulta kumottamatta noilla Väinölän tuvilla, Kalevalan kankahilla. Vilu viljalle tulevi, karjoille olo kamala, outo ilman lintusille, ikävä imehnoi...

Tuop' on Pohjolan emäntä, Sariolan vaimo vanha, oli ulkona olija, askareillansa asuja. Kuului suolta ruoskan roiske, rannalta re'en ratina. Loi silmänsä luotehelle, käänti päätä...

Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, oli veistävä venoista, uutta purtta puuhoava nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen. Puita puuttui purren seppä, lautoja v...

Louhi, Pohjolan emäntä, sai sanoman korvihinsa Väinölän eleleväksi, Kalevalan kasvavaksi sammon saauilla muruilla, kirjokannen kappaleilla. Tuo tuota kovin kaehti. Itse aina arv...