Hans Lange: Näytelmä viidessä näytöksessä

_Lange_. Ei, Teidän ruhtinaallinen armonne, sen minä tosin neuvoin hänen tekemään, mutta siihen ei mun tarvinnut turhia sanoja kuluttaa, sen hän ymmärsi itsestäänkin. Kun pojalt...

_Klaus_. Kun hän oli viimeiset roponsa menettänyt, tuli parhaiksi karhuntanssittaja kojujen välistä, ja siitä syntyi suuri hälinä ja melske, ja paljon markkina-väkeä riensi koju...

_Lange_. Kyllä vaan, minä juuri itse vielä kehoitinkin häntä jättämään juoksunsa huomiseksi. Mutta vieläkö mitä! Nyt on meillä kuutamo, Lange-isä -- hän kutsuu minua Lange-isäks...

_Henning_ (hieroen hattuaan käsiensä välissä). Minullekko, Dörte? Oi, minulle ei ole kukaan mitään tehnyt; kenpä viitsis tehdäkkään Henning'ille mitään; Henning tekee työnsä, ku...

_Lange_. Tuhmuuksia! Mutta ellette voi kiitoksianne säästää, niin viekää ne äidilleni. Sillä ilman tuota vanhaa eukkoa Te olisitte nyt matkalla Puolaan -- tai sinne, missä pippu...

SOPHIA, Pommerin herttuatar. BUGSLAFF, hänen poikansa. EVALD von MASSOV, hänen hovimarsalkkinsa. JÜRGEN von KROKOV | HANS von PUTKAMMER | pommerilaisia aatelismiehiä. JOST von D...

_Gertrud_. Se minusta samantekevä, minä sanon mitä ajattelen, ja hallitsiat ovat ihmislapsia, hekin, joita ei puissa kasva, vaan jotka heidän äitinsä tuskalla synnyttävät, ja se...